Olen koko viikon kestävällä työmatkalla. Paikalliset kollegani ovat kiitettävästi suunnitelleet minulle aktiviteettia illoiksi. Tänään on ensimmäinen ilta, jonka vietän hotellissa. Juuri sopiva aika aloittaa bloggaaminen.
Eilen illan ohjelmana oli ensin päivällinen pursiseuralla. Oli mukava nautiskella katkarapupataa ja paahtoleipää pursiseuran terassilla auringon paistaessa taivaan rannalla. Tapasimme pursiseuralla kaksi paikallista miljonääriä, joista toinen halusi tarjota viinin päivällisellemme. Hänellä itsellään oli kiire, joten tarjoilija toi viinin pöytäämme ja toivottelimme avokätiselle herralle hyvät illan jatkot. Päivällisen jälkeen menimme jatkoille karaokeravintolaan, jossa seurasimme jalkapallo-ottelua isosta televisioruudusta. Harmi että Suomi hävisi.
Asun paljon hotellissa. Minun tapanani on purkaa laukku järjestämällä vaatteet kaappeihin, kauneudenhoitovälineet vessan peilipöydälle ja jättää kirja yöpöydälle. Yritän saada huoneen tuntumaan kodilta, en kylläkään (ainakaan vielä) tuo mukanani valokuvia tai koriste-esineitä. Silti olo on jotenkin saamaton ja toimeton kun ei ole arkisia askareita tehtävänä. Onko koti sittenkin vain se tuntemus, joka tulee rutiinien hoitamisesta: siivoamisesta, ruuan laitosta, tiskaamisesta ja pyykin pesusta. Miksi kotona laiskottelusta ei tule tyhjää oloa kuten hotellissa?
