Pääkoppa

Kuten aiemmin kirjoitin, käryämisen jälkeen käännyin kannoillani, hyppäsin autoon ja ajoin pois. Olin shokissa enkä itkenyt. Ajettuani kymmenen kilometriä pysäytin auton tien varteen. Nousin ulos, otin sormukset ja viskasin ne metsään. Sitten jatkoin ajamista.

Kotiin tultuani join pari lasia valkkaria ja menin nukkumaan. Sain nukuttua, ihme kyllä!

Aamulla laitoin viestin miehelle, että hakee tavaransa kotoa ja tuo tullessaan minun tavarani mökiltä. Ja että ex-ystäväni ei tarvitse tervehtiä minua tavatessamme. Mies vastasi ajattelevansa hukuttautumista, mutta en vastannut siihen viestiin. Hän kävi hakemassa kassillisen vaatteita, pyysi saada jäädä yöksi ja halusi keskustella. Minä en antanut jäädä yöksi, mutta lupasin keskustella myöhemmin.

Mielessäni myllersi epäusko. Tiesin, että ero on otettava, mutta en halunnut hyväksyä sitä. Vaikka yhdessäolomme oli paljon tottumusta, olin sitoutunut mieheeni ja rakastin häntä. Meillä oli paljon yhteistä ja olin kuvitellut jonkinlaista sielunkumppanuutta meidän välillemme. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että minulla on kovin vilkas mielikuvitus :)

Tottumuksen voimalla jatkoin päivärutiineitani ja kävin työssä. Koin kovaa ikävää miestäni kohtaan. Usein olin puhelin kädessä aikomuksenani soittaa hänelle ja kertoa jostain sattumuksesta, kuten ennenkin. Mietin mahdollisuuksia palata yhteen. Mietin eron toteuttamista. Itkin vähän, olin hyvin alakuloinen. En osannut nähdä tulevaisuutta, en suunnitellut huomista. Tein hurjasti kotitöitä, siivosin, pesin ikkunat haravoin pihaa. Ajattelin ja hengitin.

Vähitellen huomasi, että ajattelen tapahtunutta aina vaan harvemmin. Harvemmin tarkoittaa 15-20 kertaa päivässä, ensi alkuun en pystynyt ajattelemaan mitään muuta.

Luin iltaisin netistä eroblogeja, ostin pari opasta kirjakaupasta, osallistuin keskustelupalstojen pohdintoihin. Yritin parhaani mukaan käsitellä asiaa mielessäni. En niinkään yrittänyt löytää syitä tapahtuneelle (millä minä tiedän millä mies oikeutti tuon itselleen?), vaan yritin tunnistaa ja käsitellä omia tunteitani ja ajatuksiani. Päätin oppia tuntemaan itseni ja aktiivisesti mietin millainen minä olen. Sillä tiellä minä olen vieläkin, opettelen tuntemaan itseni. Joitakin asioita on jo selvinnyt, paljon on vielä kesken.