Eron alkua

Kun eksäni ja ex-ystäväni jäivät kiinni, tunsin syvää epäuskoa. Käännyin kannoiltani ja lähdin kotiin, tunsin syvää voimattomuutta. Ajaessani kotiin päin luulin kuvitelleeni kaiken, että he ovat vain ystäviä ja minun mielikuvitukseni sai minut näkemään jotain sellaista, mitä ei tapahtunut.

Seuraavien päivien aikana takerruin toivon murusiin: mies vakuutti, että heidän suhde on ohi, nainen puolestaan väitti että mitään suhdetta ei ole ollutkaan. Yritin saada itseni uskomaan heitä. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, että suhde se oli, katala petos.

Viikon kuluttua tapasin miehen. Olin kutsunut hänet kotiin tekemään eropaperit. Hän oli laihtunut, partainen ja surullisen oloinen. Vakuutti minun olevan hänen elämänsä nainen. Minä olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Mies ei ole koskaan osannut lukea ihmisiä, vaan uskoo mitä näkee: jos olen hymyilevä, hän olettaa minun olevan onnellinen. Ja olen päättänyt kostaa pärjäämällä, joten olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Siitäs sai!