Elatusmaksut

Olin tehnyt eropaperit valmiiksi. Olin myös laskeskellut paljonko lapsiin kuluu rahaa vuodessa. Pidän kirjaa tuloista ja menoista, joten pystyn laskemaan kulutuksen hyvin tarkkaan. Vanhemmat lapset ovat saaneet 18-v lahjaksi ajokortin ja auton. Nuorin täyttää 18 v hyvin pian, joten rahanmenoa on tiedossa.

Kaikki lapset asuvat kotona. Kaksi nuorinta ovat lukiolaisia ja vanhin pitää välivuotta korkeakoulusta. Olen luvannut joka lapselle, että luonani on aina ilmainen bed&breakfast. Muut omat suorat kulut (vaatteet, harrastukset jne) pitää maksaa itse.

Lukiolaisen kulut ovat huikeat 450 €/kk/lapsi. Olen suhteellisen hyvätuloinen, kuten mieskin. Mies vaan ei osaa käsitellä rahaa + polttaa 2 askia päivässä + juo paljon + ajaa pitkää työmatkaa. En halua hänen katkeroituvan, koska hän saattaisi kohdistaa katkeruutensa lapsiin. Siksi pyysin 130 €/lapsi/kk maksettuna lapsen omalle tilille. Ja puolet nuorimman ajokortin todellisista kustannuksista.

Eropapereiden allekirjoitustilaisuudessa mies sanoi, että ehdottamani summa on OK, mutta hän ei maksa kesäkuukausilta. Koska koin tämän epäreiluksi, annoin paperit miehelle mukaan ja sovimme uudesta tapaamisesta. Kuukauden kuluttua hän allekirjoitti ilman jupinoita, oli varmaan kysynyt neuvoa eronneilta kavereiltaan? Ensimmäinen erä näkyy maksetun ajallaan.

Eron alkua

Kun eksäni ja ex-ystäväni jäivät kiinni, tunsin syvää epäuskoa. Käännyin kannoiltani ja lähdin kotiin, tunsin syvää voimattomuutta. Ajaessani kotiin päin luulin kuvitelleeni kaiken, että he ovat vain ystäviä ja minun mielikuvitukseni sai minut näkemään jotain sellaista, mitä ei tapahtunut.

Seuraavien päivien aikana takerruin toivon murusiin: mies vakuutti, että heidän suhde on ohi, nainen puolestaan väitti että mitään suhdetta ei ole ollutkaan. Yritin saada itseni uskomaan heitä. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, että suhde se oli, katala petos.

Viikon kuluttua tapasin miehen. Olin kutsunut hänet kotiin tekemään eropaperit. Hän oli laihtunut, partainen ja surullisen oloinen. Vakuutti minun olevan hänen elämänsä nainen. Minä olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Mies ei ole koskaan osannut lukea ihmisiä, vaan uskoo mitä näkee: jos olen hymyilevä, hän olettaa minun olevan onnellinen. Ja olen päättänyt kostaa pärjäämällä, joten olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Siitäs sai!