tiistai 3. marraskuuta 2009

Melkein vankina

Olen romahtanut, vaikka luulin jo selvinneeni. Tai ainakin tunnelma on laskusuunnassa. Tuntuu kovin raskaalta nähdä eksän auto tuossa naapurin pihassa.
Olen pitänyt kaihtimet suljettuna niin että minun ei tarvitse katsella sitä näkyä.

Ja sitten tietenkin itselleni ominaiseen tapaan minun pitää murehtia lastenkin vuoksi. Miltä heistä mahtaa tuntua kun iskä asuu tuossa, mutta ei pidä mitään yhteyttä? Olen kysynyt heiltä miten heillä menee ja vastaus on aina sama 'ihan hyvin'. En utele sen enempää kun selvästi he eivät halua jutella.

2 kommenttia:

  1. ... voi, kovasti tsemppiä sinne! Itsellä on vähän samat fiilikset, mutta ei anneta periksi, uhallakaan. Parempi päivä on tulossa. :)

    VastaaPoista
  2. Mukava kun tsemppaat! Eiköhän se tästä, meillä kummallakin.

    VastaaPoista