maanantai 16. marraskuuta 2009

Ei ole minusta johtajaksi

Tänään tuli selvääkin selvemmäksi jo aiemmin tekemäni havainto, että minusta ei ole autoritääriseksi johtajaksi. Onneksi olen toiminut esimiehenä vain ja ainoastaan asiantuntijaorganisaatioissa! Minä sovin parhaiten tiimityöhön, jossa pomon rooli on tukea alaisiaan.

On ikävä havaita, että keskusteleva esimies ei ole hyvä juttu. Kunnioita ihmisiä ja heidän ammattitaitoaan, enkä halua(isi) määräillä aikuisia ammatti-ihmisiä kuin pikkulapsia. Kai sitä on sekin opeteltava.

2 kommenttia:

  1. ... minusta hyvä pomo tukee aina alaisiaan. Olen joskus ollut työssä, jossa minulla oli useita esimiehiä. Siinä ihmisluonne todella punnitaan (molemmin puolin)!

    VastaaPoista
  2. Miksei pomo voisi olla samaan aikaan autoritäärinen, keskusteleva ja kannustava? Mä jotenkin näen sen niin, että kun esimies on keskusteleva ja alaista kunnioittava, niin alainen kovin mielellään tekee myös kuten sanotaan (ihmisen luontainen miellyttämisen halu), kun sellainen tilanne kohdalle sattuu että pitää kaivaa autoritäärisuuskortti esille. Joskus vaan tarvitsee selkeästi ilmaista mitä haluaa tapahtuvan. Ehkä kysymys ei olekaan auktoriteetista vaan pikemminkin siitä, että tehtävänantoa ei ole täsmällisesti ymmärretty?

    VastaaPoista