keskiviikko 4. marraskuuta 2009

Suden hetki

Marjo kirjoitti aamuöisestä pelosta.Tuttua täälläkin. Nyt en enää heräile murehtimaan aamuyöstä, mutta keväällä alitajunta yritti kertoa minulle parisuhteen olevan pielessä ja usein valvoin kolmen-neljän aikaan.
”Vargtimmen är timmen mellan natt och gryning. Det är timmen då de flesta människor dör, då sömnen är djupast, då mardrömmarna är verkligast. Det är timmen då den sömnlöse jagas av sin svåraste ångest, då spöken och demoner är mäktigast. Vargtimmen är också den timme när de flesta barn föds.”

Tänään oli helpompi päivä. Sain heti aamusta hyvän ajatustavan päälle ja se jatkuu vieläkin.

Tänään tapahtui aika hauska juttu: ajelin töistä kotiin kun puhelimeni soi. Soittaja oli eräs mies, jonka kanssa olen kirjoitellut nettipalstalla, ja jolle annoin työnumeroni pari päivää sitten. Hän oli tulossa meille päin ja ehdotti tapaamista. Tapaamisen aikana hän kovin valitteli, kuinka tyhmää on ilmoitella nettipalstalla ja että siellä ei kuitenkaan voi tavata mitään kunnollisia ihmisiä. HALOO! 

4 kommenttia:

  1. hahah, tajuskohan ollenkaan mita sanoi?
    Mitas vastasit?

    Toivottavasti tanaan myos helpompi paiva...

    Yhta en kylla tajua.
    MIKSI isa ei ole yhteydessa lapsiinsa? Voishan laittaa vaikka txtiviestin jos niin havettaa ettei kehtaa face-to-face tavata...

    Vaikka lapset sanovat sinulle voivansa 'ihan hyvin' kylla heita sattuu. He eivat halua, etta sinulle tulee paha mieli tai itku sen takia mita he kenties sinulle vastaisivat. Ovat lojaaleja sinulle.
    En tieda. Uumoilen.

    Jaksamista!

    VastaaPoista
  2. Kovasti myöntelin, että netin kautta tosiaan voi tavata vaikka minkälaisia kummajaisia ;)

    Lapset ovat vakuutelleet puhuvansa omille kavereilleen, he sanovat että eivät halua puhua minun kanssani. Siihen on tyytyminen.

    Näin unta että ex-mies hirtti ex-ystäväni. Taitaa alitajunta kertoa, että joudun tukahduttamaan tunteeni heitä kohtaan? Mutta niin on vaan tehtävä, sillä erovihan ilmaisua pidetään tosi pahana. Olen huomannut.

    VastaaPoista
  3. Eroviha. Uusi sana vaikka olen itsekin aikoinaan eronnut.
    Tarkoitat tuolla, etta teilla on exan kanssa yhteisia ystavia joista jotkut eivat anna sinun olla mita olet?
    Eiko silloin ole kyse lahinna kavereista?

    Ystavat kylla sietavat mita erilaisempia purkauksia mutta eivat he ole kuitenkaan terapeutteja.
    Heillahan ei ole sisallaan samoja tunteita kuin sinulla. He kuulevat vain sanasi.
    He eivat tunne sinua kalvavaa vihaa.
    Siksi olette lahtokohtaisesti taysin eri tunnetasolla.

    Kunhan ne p..k...t paasee ulos niin sinulla helpottuu. Paitsi.
    Kun asutte miten asutte saattaa vieda pidempaan kuin 'normaalisti'.
    Tilanteenne on absurdi yksityisen elaman kannalta. Heille seka sinulle.
    Kuvittele jos asuisit toisaalla missa et olisi nakoetaisyydella - et varmaan tuhlaisi aikaasi enaa exan ajatteluun (vihan tunne) yhta paljon.

    Sokratesta tuli mieleen, etta kultainen keskitie on aika hyva kulkuvayla. Vaikka siita valilla poikkeaa niin se ei ole niin vakavaa.

    Ei liikaa, ei liian vahan, vaan riittavasti/sopivasti.

    Voimia!

    VastaaPoista
  4. Minulla on eksän kanssa yhteisiä kavereita. He ovat järkyttyneitä, mutta eivät epäeronneina ihmisinä ymmärrä raivoa, jonka eroaminen saa aikaan. Jopa minä, järkevä ja hillitty ihminen, olen herkutellut ajatuksella, että puhkoisin eksän auton renkaat. Tätä en voi missään tunnustaa, paitsi nimettömänä blogissa.

    Minun on helpompi olla, tai ajoittain jopa unohdan koko eksän, silloin kun hän on mökillä, poissa naapurista. Nyt olenkin tehnyt niin, että pidän sälekaihtimet suljettuina silloin kun hän on paikalla. Auttaa kummasti.

    Ja kyllä se tästä, ensi kesänä on tilanne jo ihan toinen.

    VastaaPoista