Ei ole minusta johtajaksi

Tänään tuli selvääkin selvemmäksi jo aiemmin tekemäni havainto, että minusta ei ole autoritääriseksi johtajaksi. Onneksi olen toiminut esimiehenä vain ja ainoastaan asiantuntijaorganisaatioissa! Minä sovin parhaiten tiimityöhön, jossa pomon rooli on tukea alaisiaan.

On ikävä havaita, että keskusteleva esimies ei ole hyvä juttu. Kunnioita ihmisiä ja heidän ammattitaitoaan, enkä halua(isi) määräillä aikuisia ammatti-ihmisiä kuin pikkulapsia. Kai sitä on sekin opeteltava.

Kotikutsut

Olin tänään erään ystäväni kutsumana hänen kotikutsuillaan. Paikalle oli kutsuttu ystäviä ja muutama työkaveri. Tarjolla oli ranskalais-maalaisromattista esineistöä: nalleja, pajukoreja, valurautateoksia, hiottuja kynttiläkuppeja, esiliinoja, lokerikkoja ja kynttilöitä. Ja kaikkea näiden välillä.

Tuotteet ja ostaminen eivät ole SE juttu, vaan on mukavaa kokoontua naisten kesken juttelemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Syömään (toisen laittamia) herkkuja ja rauhassa porisemaan.

Mukava ilta!

Tein virheen

Tein virheen. Niin suuren, että se vaikuttaa lasteni elämään merkittävästi.

Valitsin väärän miehen lasteni isäksi.

Lapset kertoivat tänään aamulla, että he olivat soittaneet iskälle torstaina. He olivat kutsuneet isänsä syömään ravintolaan tänään sunnuntaina. Iskä oli ilmoittanut, että hän ei ehdi kun hän lähtee mökille. Lapset olivat sitten ehdottaneet, että he tapaisivat mökkimatkalla eräässä kahvilassa, niin he tarjoavat kakkukahvit. Iskä ei ehtinyt sinnekään.

Minä sain sitten aamulla lahjaksi hatun.

Suudelma

Tulipa vaan mieleeni, että siitä on sellaiset 7 vuotta kun minua on kunnolla suudeltu. Mutta se oli kyllä hyvä suudelma. Vieläkin muistan miehen ja miten hän suuteli!

(PS. en halunnut suudella eksää, koska hän tupakoi runsaasti. Selvisin koko avioliiton pusuilla ja vain joskus humalassa ollessani annoin kielareita)

Filosofiaa

Minä olen luonteeltani pohdiskelija. Haluan tietää miksi jotain tapahtuu ja miten kaikki toimii. Tämä on edesauttanut oppimista, asioita ei tarvitse päntätä kun ne ymmärtää.

Ex-mieheni taas on hyvin konkreettinen ihminen ja hän ei ymmärtänyt tarvettani tällaiseen mietiskelyyn. Siksi piilotin tämän ominaisuuden itsestäni, oli jopa aikoja jolloin en toteuttanut sitä.

Nyt kun tätä pidäkettä ei ole, olen voinut vapaasti olla oma itseni ja viime aikoina olenkin tutkinut filosofisia käsityksiä ja miettinyt niiden merkitystä minulle itselleni. Tällä hetkellä luen Sokrateen elämästä ja hänen opetuksinaan muistiin kirjoitettuja tekstejä. Olen tässä aloittelija, tai vieläkin tietämättömämpi, mutta innokas oppimaan. Tällä hetkellä pohdin Sokrateen mainitsemia hyveitä, erityisesti sitä, että ihmisen pitää hillitä kieltään, vatsaansa ja sukupuolielimiään.

Siinäpä sitä haastetta yhdelle eliniälle!

Suden hetki

Marjo kirjoitti aamuöisestä pelosta.Tuttua täälläkin. Nyt en enää heräile murehtimaan aamuyöstä, mutta keväällä alitajunta yritti kertoa minulle parisuhteen olevan pielessä ja usein valvoin kolmen-neljän aikaan.
”Vargtimmen är timmen mellan natt och gryning. Det är timmen då de flesta människor dör, då sömnen är djupast, då mardrömmarna är verkligast. Det är timmen då den sömnlöse jagas av sin svåraste ångest, då spöken och demoner är mäktigast. Vargtimmen är också den timme när de flesta barn föds.”

Tänään oli helpompi päivä. Sain heti aamusta hyvän ajatustavan päälle ja se jatkuu vieläkin.

Tänään tapahtui aika hauska juttu: ajelin töistä kotiin kun puhelimeni soi. Soittaja oli eräs mies, jonka kanssa olen kirjoitellut nettipalstalla, ja jolle annoin työnumeroni pari päivää sitten. Hän oli tulossa meille päin ja ehdotti tapaamista. Tapaamisen aikana hän kovin valitteli, kuinka tyhmää on ilmoitella nettipalstalla ja että siellä ei kuitenkaan voi tavata mitään kunnollisia ihmisiä. HALOO! 

Melkein vankina

Olen romahtanut, vaikka luulin jo selvinneeni. Tai ainakin tunnelma on laskusuunnassa. Tuntuu kovin raskaalta nähdä eksän auto tuossa naapurin pihassa.
Olen pitänyt kaihtimet suljettuna niin että minun ei tarvitse katsella sitä näkyä.

Ja sitten tietenkin itselleni ominaiseen tapaan minun pitää murehtia lastenkin vuoksi. Miltä heistä mahtaa tuntua kun iskä asuu tuossa, mutta ei pidä mitään yhteyttä? Olen kysynyt heiltä miten heillä menee ja vastaus on aina sama 'ihan hyvin'. En utele sen enempää kun selvästi he eivät halua jutella.