Työmatkalla

Tein päivän mittaisen työmatkan. Minulla olisi ollut mahdollisuus ja jopa tarve jäädä yöksi, mutta en halua asua hotellissa yhtään enempää kuin on pakko. Nyt vaan haluan olla kotikolossani.

Ajomatka oli pitkä ja minulla oli aikaa ajatella. Kumma juttu, että tällä hetkellä en ole surullinen, tai edes pahoillani, erosta. En kaipaa eksää, enkä eksystävää. Tänään he ovat olleet minulle yhdentekeviä, I don't care.

Mukavaa on se, että olen löytänyt uusia samanhenkisiä ystäviä itselleni. Me olemme tavanneet netissä ja nykyään osallistun erään harrastuksen 'naiset 40+ klubin' toimintaan. Olen jo kerran päässyt osallistumaan erääseen tilaisuuteen, jossa tapasin näitä hengenheimolaisiani. Tapaamme taas tulevana viikonloppuna. Tuskin maltan odottaa!

Hyvä päivä

Tapasin exmiehen eläkkeelle jääneen työkaverin eilen kaupassa. Hän jäi juttelemaan ja kysyi, mitä eksälle kuuluu. Minä kerroin, että olemme eronneet. Hän vastasi 'YYY onkin aina ollut kovin villi'. Vastauksesta kuuli, että hän tiesi heti, miksi olemme eronneet. Ja vastauksesta voin myös päätellä, että XXX ei suinkaan ollut ensimmäinen suhde.

Eilen illalla aloin muistaa niitä avioliittomme huonoja puolia ja mieleeni palasi se, kuinka usein olin harmissani siitä, kun mies juo paljon. Ja kuinka usein häpesin miehen pukeutumista, partaisuutta ja käytöstapojen puutetta. Nukkumaan mennessäni olin varsin tyytyväinen olotilaani.

Työasioita

Viihdyn työpaikallani ja pidän työstäni sekä työkavereistani. Nyt olen saanut erään suuren projektin vetääkseni. Jotta selviän siitä sovitussa ajassa, joudun tekemään paljon työtä ja matkustamaan melko paljon.

Paljon työtä on minulle hyvä asia: eipä juuri tule työpaikalla ajateltua parisuhdeasioita kun työn tekeminen vaatii herpaantumatonta keskittymistä. Lounastauon aikana voin blogata hieman :)

Eilen illalla surffailin ja löysin elämänohjeita. Taas kerran. Tässä pari juttua, mistä pidin: http://www.lyved.com/body_soul/5-easy-pieces-to-piecing-together-your-purpose-in-life/ ja http://www.lyved.com/life/15-things-to-think-about-everyday/

PS. En tiedä miksi linkit eivät toimi. Ne täytyy copypastettaa otsikkoriville?

Ero-opas ja mielen nostatusta

Olen lukenut Fischerin jälleenrakennus-kirjaa. Olen yrittänyt lukea sitä edistymiseni mukaan. Nyt olen viha-kuutiossa. Olen aika malttamaton toipumiseni suhteen, enkä jaksaisi odottaa ajan kulumista. Suunnittelen lukevani alun uudelleen ja toivon huomaavani kohtia, joita en ensi lukemalla huomannut. Ehkäpä asioiden perusteellinen läpikäynti auttaa. Siihen asti tyydyn tamppaamaan mattojani. Yksi on jo melkein loimilangoiksi hakattu :)

Menin tänään harrastukseeni erään ystäväni kyydissä. Hän ei ollut kuullut erostamme ja kysyi, mitä YYYY:lle (nyk. eksä) kuuluu. Kerroin mitä on tapahtunut ja hän (eronnut 10 v sitten) kysyi, enkö tunne suunnatonta vihaa ja raivoa. Oli helpottavaa tunnustaa, että KYLLÄ, voisin vaikkapa katkaista kaulan. Kummaltakin. Eroa kokemattomien kuullen en voi kertoa mitä ajattelen, he eivät ymmärrä.

Mielialaani nostaakseni -ja kenties tuupatakseni itseäni eteenpäin- varasin itselleni viikon matkan Kyprokselle. Minä en olekaan ennen ollut Välimeren maassa. Matkaan liittyy erään tunnetun suomalaisen pitämä kurssi. Olen kuullut kurssin vetäjää ennenkin ja pidän paljon hänen luennoistaan. Nyt olen ihan innoissani: koko viikko verbaalista, älykästä ilotulitusta. Jos siellä ei tokene, ei sitten millään!

kavereista

Juhlat ovat onnellisesti ohi ja hauskaa oli. Paikalla oli suuri määrä nuoria ja täytyy todeta, että kyllä nuoret ihmiset ovat raikkaita, iloisia ja niin ihania!

Vaikuttaa siltä, että juhlijan äidin reaktio (josta kerroin edellisessä postauksessa) oli vain hämmennystä uuteen tilanteeseen. Olin tervetullut ja kun porukassa suunniteltiin tulevia juhlia, kävi selväksi, että minut on kutsuttu.

Olisikin ollut liian kova isku menettää mies ja ystävät samalla kertaa.

Ystävistä

Me kaikki kolmiodraaman jäsentä olemme samasta kaveriporukasta.

Erään porukkaamme kuuluvan perheen nuori juhlii tänään valmistumistaan. Meidät kaikki on kutsuttu. Kävin viime viikolla kysymässä, onko tuo ämmä ilmoittautunut. Ei ollut, ainakaan silloin. Valmistuneen nuoren äiti sanoi, että jos XXX tulee juhliin, hän ilmoittaa minulle niin minä voin tulla vaikka sunnuntaina kahville. Voi paskaa! Jos minä en ole tervetullut ystäväporukkamme illanistujaisiin, en todellakaan mene kahville rääppiäisiin. Sitten saa juhlat ja lahjat olla. Aika tavalla vituttaa tälläkin hetkellä, melkein haluaisin jättää menemättä. Ja olla ikinä ottamatta yhteyttä tähän perheeseen.

Porukassamme on monta pariskuntaa, jotka ovat pohjalaisittain suoraselkäisiä, eivätkä hyväksy pettämistä. Heidän mielestään pitää erota jos suhteessa on paha olla. Ja vasta sitten haetaan uusi love. Vain ja ainoastaan näiden ihmisten vuoksi menen tänään. Ja tietenkin suloista suloisemman ammattiin valmistuneen nuoren vuoksi.

Viha

Vihaan exmiestäni. Hän on epäluotettava paskapää, joka on menettänyt elämänhallintansa. Näin oli jo avioliittomme aikana, mutta pidin häntä pystyssä. Välillä sananmukaisesti.

Vihaan exystävääni. Hän on kieroileva ämmä, joka on vaihtanut asemansa arvostetun ja rakastetun miehen leskestä asuinalueemme hutsuksi.

Sopivat toisilleen.

Pääkoppa

Kuten aiemmin kirjoitin, käryämisen jälkeen käännyin kannoillani, hyppäsin autoon ja ajoin pois. Olin shokissa enkä itkenyt. Ajettuani kymmenen kilometriä pysäytin auton tien varteen. Nousin ulos, otin sormukset ja viskasin ne metsään. Sitten jatkoin ajamista.

Kotiin tultuani join pari lasia valkkaria ja menin nukkumaan. Sain nukuttua, ihme kyllä!

Aamulla laitoin viestin miehelle, että hakee tavaransa kotoa ja tuo tullessaan minun tavarani mökiltä. Ja että ex-ystäväni ei tarvitse tervehtiä minua tavatessamme. Mies vastasi ajattelevansa hukuttautumista, mutta en vastannut siihen viestiin. Hän kävi hakemassa kassillisen vaatteita, pyysi saada jäädä yöksi ja halusi keskustella. Minä en antanut jäädä yöksi, mutta lupasin keskustella myöhemmin.

Mielessäni myllersi epäusko. Tiesin, että ero on otettava, mutta en halunnut hyväksyä sitä. Vaikka yhdessäolomme oli paljon tottumusta, olin sitoutunut mieheeni ja rakastin häntä. Meillä oli paljon yhteistä ja olin kuvitellut jonkinlaista sielunkumppanuutta meidän välillemme. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että minulla on kovin vilkas mielikuvitus :)

Tottumuksen voimalla jatkoin päivärutiineitani ja kävin työssä. Koin kovaa ikävää miestäni kohtaan. Usein olin puhelin kädessä aikomuksenani soittaa hänelle ja kertoa jostain sattumuksesta, kuten ennenkin. Mietin mahdollisuuksia palata yhteen. Mietin eron toteuttamista. Itkin vähän, olin hyvin alakuloinen. En osannut nähdä tulevaisuutta, en suunnitellut huomista. Tein hurjasti kotitöitä, siivosin, pesin ikkunat haravoin pihaa. Ajattelin ja hengitin.

Vähitellen huomasi, että ajattelen tapahtunutta aina vaan harvemmin. Harvemmin tarkoittaa 15-20 kertaa päivässä, ensi alkuun en pystynyt ajattelemaan mitään muuta.

Luin iltaisin netistä eroblogeja, ostin pari opasta kirjakaupasta, osallistuin keskustelupalstojen pohdintoihin. Yritin parhaani mukaan käsitellä asiaa mielessäni. En niinkään yrittänyt löytää syitä tapahtuneelle (millä minä tiedän millä mies oikeutti tuon itselleen?), vaan yritin tunnistaa ja käsitellä omia tunteitani ja ajatuksiani. Päätin oppia tuntemaan itseni ja aktiivisesti mietin millainen minä olen. Sillä tiellä minä olen vieläkin, opettelen tuntemaan itseni. Joitakin asioita on jo selvinnyt, paljon on vielä kesken.

Elatusmaksut

Olin tehnyt eropaperit valmiiksi. Olin myös laskeskellut paljonko lapsiin kuluu rahaa vuodessa. Pidän kirjaa tuloista ja menoista, joten pystyn laskemaan kulutuksen hyvin tarkkaan. Vanhemmat lapset ovat saaneet 18-v lahjaksi ajokortin ja auton. Nuorin täyttää 18 v hyvin pian, joten rahanmenoa on tiedossa.

Kaikki lapset asuvat kotona. Kaksi nuorinta ovat lukiolaisia ja vanhin pitää välivuotta korkeakoulusta. Olen luvannut joka lapselle, että luonani on aina ilmainen bed&breakfast. Muut omat suorat kulut (vaatteet, harrastukset jne) pitää maksaa itse.

Lukiolaisen kulut ovat huikeat 450 €/kk/lapsi. Olen suhteellisen hyvätuloinen, kuten mieskin. Mies vaan ei osaa käsitellä rahaa + polttaa 2 askia päivässä + juo paljon + ajaa pitkää työmatkaa. En halua hänen katkeroituvan, koska hän saattaisi kohdistaa katkeruutensa lapsiin. Siksi pyysin 130 €/lapsi/kk maksettuna lapsen omalle tilille. Ja puolet nuorimman ajokortin todellisista kustannuksista.

Eropapereiden allekirjoitustilaisuudessa mies sanoi, että ehdottamani summa on OK, mutta hän ei maksa kesäkuukausilta. Koska koin tämän epäreiluksi, annoin paperit miehelle mukaan ja sovimme uudesta tapaamisesta. Kuukauden kuluttua hän allekirjoitti ilman jupinoita, oli varmaan kysynyt neuvoa eronneilta kavereiltaan? Ensimmäinen erä näkyy maksetun ajallaan.

Eron alkua

Kun eksäni ja ex-ystäväni jäivät kiinni, tunsin syvää epäuskoa. Käännyin kannoiltani ja lähdin kotiin, tunsin syvää voimattomuutta. Ajaessani kotiin päin luulin kuvitelleeni kaiken, että he ovat vain ystäviä ja minun mielikuvitukseni sai minut näkemään jotain sellaista, mitä ei tapahtunut.

Seuraavien päivien aikana takerruin toivon murusiin: mies vakuutti, että heidän suhde on ohi, nainen puolestaan väitti että mitään suhdetta ei ole ollutkaan. Yritin saada itseni uskomaan heitä. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, että suhde se oli, katala petos.

Viikon kuluttua tapasin miehen. Olin kutsunut hänet kotiin tekemään eropaperit. Hän oli laihtunut, partainen ja surullisen oloinen. Vakuutti minun olevan hänen elämänsä nainen. Minä olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Mies ei ole koskaan osannut lukea ihmisiä, vaan uskoo mitä näkee: jos olen hymyilevä, hän olettaa minun olevan onnellinen. Ja olen päättänyt kostaa pärjäämällä, joten olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Siitäs sai!

Murhetta kerrakseen

Olipa kaikkien aikojen kesä!

Juhannus sujui suunnitelmien mukaan. Mies oli töissä juhannuksen ajan. Sunnuntaina miehellä alkoi vapaapäivät. Hän meni -tietenkin- mökille. Minä olin ottanut urakakseni olohuoneen maton pesun ja hieman ihmettelin miehen kiirettä, hän kun ei ehtinyt avukseni nostamaan painavaa mattoa kuivumaan. Hyppäsi vaan autoon ja kehotti odottamaan poikien kotiin tuloa, he saisivat auttaa minua.

En saanut mieheen yhteyttä enää puolen päivän jälkeen. Aloin hermostua, hänellä on tapana nollata työ kovimman kautta. Kun hän ei vielä iltayhdeksältä vastannut, lähdin 'pelastamaan' hänet: ei ole muuta mahdollisuutta kuin että hän makaa tajuttomana jossakin, tai hukkuneena.

Pääsin perille ja mitä näinkään: mieheni seurana oli hyvä ystäväni viettämässä lemmekästä iltaa.

Nyt on eropaperit tehty ja harkinta-aika on alkanut. Onneksi meillä oli avioehto, niin ei tarvitse tapella omaisuudesta. Lasten elatuksesta on tehty sopimus.