joulusta ja nettideittailusta

Katsoin juuri kovalevylle tallentamiani Yle 1:n 'Epäkorrektia, Tuomas Enbuske' -jaksoja. Ajatuksia herättävä ohjelma. Suosittelen!

Aiemmin päivällä juttelin tyttären kanssa joulusta. Loppukesästä kysyin jos mentäisiin viettämään joululoma Peruun. Olisimme käyneet katsomassa Machu Picchun inkakaupungin ja viettäneet hyvän loman. Keskimmäinen ei halua lähteä. Koska joulu on perheessämme tärkeä juhla, on jokaisella veto-oikeus. Joten jäämme kotiin.
Kuten aikaisempina vuosina, minä annan joka lapselle muutaman satasen, jolla he ostavat lahjat itselleen. Minä sitten paketoin lahjat ja ne odottavat kuusen alla jakamistaan aattoon asti. Näin jokainen saa itselleen mieluisat lahjat ja minä säästyn stressiltä.

Tänä vuonna annan rahan lisäksi joka lapselle ulkomaanmatkan: nuorin pääsee kesällä 5 viikoksi Italiaan (perhemajoitus), keskimmäinen kirjoitusten jälkeen etelänmatkalle (jos haluaa) ja vanhin kesällä kahdeksi viikoksi Kyprokselle. Matkalahjat tulevat lapsille yllätyksenä. Tiedän niiden olevan mieluisat. Tai no, keskimmäisestä en tiedä. Voi olla että hän haluaa käyttää matkalahjan myöhemmin?

Minulla oli profiili eräällä treffisivustolla. Sitä kautta sain yhteyden ihan fiksun oloiseen mieheen. Olen nyt kaksi kertaa ehdottanut tapaamista, mutta hänelle ei ole sopinut. Hän poisti profiilinsa heti sen jälkeen kun aloimme viestitellä privaatisti (kuten minäkin omani), mutta ihmettelen miksi yhtenäkään iltana ei ole aikaa edes kahvikupposen verran. Voiko miestä pelottaa? Miksi hänellä sitten oli profiili netissä, vieläpä maksullisella sivulla?

Asiakastilaisuus

Tulin hetki sitten asiakastilaisuudesta. Tässä tapauksessa minä edustin asiakasta. Meitä oli siellä nelisenkymmentä henkilöä, joista viisi naista.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kuten juomaakin. En saata uskoa kuinka paljon ilmaista viiniä, olutta ja siideriä voi ihminen juoda muutamassa tunnissa. Ja kuinka ihminen voi antaa itsensä päihtyä kesken työviikon.
Paikalla olijat olivat hyväpalkkaisia päälliköitä ja olipa mukana muutama johtajakin. Joilla on varaa ostaa vaikkapa kymmenen pulloa viiniä viikonlopuksi.

Hotelliasumista

Hotelliasuminen on taas päässyt vauhtiin. Saavuin hotelliin tänään illalla ja lähden kotiin perjantaina. Olisin mennyt lenkille, mutta täällä päin Suomea sataa räntää ja tuulee navakasti. Istun sitten täällä huoneessani jo kolmatta tuntia.

Aikani kuluksi kirjoitan ystäville sähköposteja, luen blogeja ja surffaan netissä. Seuraamieni blogin pitäjät ovat hätää kärsimässä kun minä lähetän kommenttilaatikoihin syväluotaavia analyysejä :)

Tein kuukausi sitten (itselleni) rohkean päätöksen ja luovuin pankkikortista. Päätökseni johtuu siitä, että vaikka ansaitsen hyvin (tai ehkä sen vuoksi?), myös menot olivat päätä huimaavan suuret. Kuukausittain turhuuteen sijoittamalla summalla olisi ruokkinut keskikokoisen afrikkalaiskylän puolen vuoden ajan. Tai jotain.

Kesän ajan seurasin menoja tilikirjan avulla (otin pohjan Marttojen sivuilta, muokkasin vähän). Sitten katsoin paljonko turhaa tulee ostettua ja päätin että puolitan turhuuteen sijoittamani rahat. En pystynyt pitämään päätöstäni, koska maksoin ostokseni kortilla. Tällöin ostoksieni hinnalla ei juuri ollut väliä. Jotenkin en hahmottanut kaupassa ollessani paljollako ostan ja joka kerta kauppalasku oli satasen paikkeilla. Vaikka olisin käynyt ostoksilla joka päivä.

Koska tiedän, että en tarvitse kaikkea sitä mitä ostan, leikkasin pankkikortin (ja samalla luottokortin) kahtia ja siirryin käteisen rahan käyttöön. Haen pankista rahaa kerran viikossa ja sillä pitää pärjätä. Ennen kauppaan lähtemistä teen ostoslistan ja arvioin paljonko rahaa tarvitaan. Sitten vaan menen kauppaan ostoslistan ja täsmärahan kanssa. Kun ei ole korttia mukana varmuuden vuoksi, en voi poiketa ostoslistasta.

Jatkan kokeilua vuoden loppuun ja katson miten meni. Tuloksesta riippuu se, jatkuuko kortiton elämä vai ei.

Turhapuro ja Bond

Pidän Turhapuro-elokuvista. Uunossa minuun vetoaa innostus elämään, itseluottamus ja avoimuus. Hän ei yritä olla mitään muuta kuin on. Hän kunnioittaa vaimoaan ja vaimon käskyjä. Suutelee kädelle ja puhuttelee rakkaaksi.
Haluaisin Uunon kaltaisen miehen. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, mutta innostus elämään pitää olla.

Pidän myös James Bond-elokuvista. James Bondissa minuun vetoaa määrätietoisuus, itseluottamus ja kyky tarttua mahdollisuuksiin. James Bond tuntee arvonsa, mutta suhtautuu M:ään kunnioittavasti eikä kyseenalaista tämän käskyjä. Herrasmiehen tavoin hän kosiskelee kaunottaria, suojelee näitä ja antaa naisille arvon.
Haluaisin Jamesin kaltaisen miehen. Ulkonäöllä ei tässäkään tapauksessa olisi väliä, mutta itseluottamusta pitää olla.

Ja näiden lisäksi haluan että mies arvostaa ja kunnioittaa minua. Hyväksyy minut sellaisena kun olen ja rakastaa.

Siinäpä sitä tavoitetta.

maanantai, sweet maanantai

Minulla käy joskus (tai aika useinkin) niin, että en hoksaa asioita juuri silloin kun juttu on menossa. Vaikkapa niin, että usein keksin hyvän vastauksen vasta kun oikea hetki on mennyt ohi.

Nyt kun risteilystä on mennyt muutama päivä, mieleeni nousee asioita joita ystäväni minulle puhuivat. Oikein sydämessä sykähtää lämpimästi kun mieleen palautuu kaikenlaista. Kaikki paitsi yksi pari olivat lämpimästi myötätuntoisia ja kertoivat kuinka järkyttyneitä he ovat eksien teosta. Vaikka en mitenkään johdattanut keskustelua omiin asioihini. Mielessä se on kuitenkin meillä kaikilla. Huomaan.

Yksi (pohjalainen suoraselkäinen) jopa melkein huusi kun hän usean kerran sanoi, että 'noin ei sinulle saa tehdä'. Muutama muu kävi hiljaa toteamassa, että he halveksivat näitä kahta.

Olin jo melkein unohtanut mitä on myötätunto. Kiitos.

Ystävät

Kerroin aikaisemmin, että minut on kutsuttu kavereiden kanssa syysristeilylle. Se risteily oli eilen, minä olin mukana.

Oli tosi mukava matka. Nauroimme ja tanssimme sydämen kyllyydestä. Lauloimme esiintyjän mukana ja söimme noutopöydän antimia. Ja tietenkin joimme.

Rakastan ystäviäni.

I'm back

Loma oli ihana, paljon parempi kuin ikinä osasin odottaa. Pelkäsin ennen matkaa että olen yliarvioinut seurallisuuteni, enkä pysty saamaan seuraa loman ajaksi. Turha pelko! Ja nyt en tarkoita lomaromanssia, vaan tutustuin mukaviin naisiin ja miehiin sekä pariskuntiin, joiden kanssa vietin aikaa. Yhtenäkään iltana en syönyt päivällistä yksin.

Minä leijun vieläkin loman jälkeisessä euforiassa, edes 2 työpäivää eivät ole latistaneet sitä, joten viikonlopusta on tulossa upea. Tiedän sen.

Eksä ja se ämmä ovat taas tuossa etupihallani, mutta sillä ei ole väliä. I don't care. Kunpa aina tuntuisi näin hyvältä! Ehkäpä valtion pitäisi kustantaa kaikille jätetyille viikon loma aurinkorannoille? Huomattava määrä mielenterveysongelmien hoitoon varattuja rahoja säästyisi ja niillä voisi ostaa lisää matkoja. Jossain vaiheessa rahaa olisi säästynyt niin paljon, että vielä naimisissa olevatkin pääsisivät matkalle ja sitten ei enää tulisi eroja. Ja oltaisiin niin onnellinen kansakunta. Ja lapset tervejärkisiä.

Olkoon miten on, minä olen onnellinen nyt.

Lomanaluskiirettä

Enää yksi työpäivä ennen lomaa. Yritän saada jaettua tehtäviä niin, että projekti etenee huolimatta siitä, että minä olen poissa. Tänään pidettiin kaksi palaveria ja huomenna on toiset kaksi. Enempää en voi tehdä, joten saan jäädä rauhallisin mielin lomailemaan.

Olen myös saattanut luottamustehtäväni paperit kuntoon ja eteenpäin, joten siltäkään suunnalta ei pitäisi tulla esiin mitään yllättävää. Kai.

Minua jännittää aika tavalla, sillä en ole koskaan (!) lomaillut yksin. Aina on ollut lapset mukana. Olen yrittänyt laskea matkakassan suuruutta ja luulen, että pärjään 400 eurolla. En tule tekemään retkiä / vuokraamaan autoa tms, luulen että kulutan rahaa vain ruokaan ja hygieniatuotteisiin. Ja yksi naamio pitää ostaa, sellainen seinällä pidettävä puunaamio. Olen ostanut sellaisen jokaiselta lomamatkalta.

Perillä odottaa sininen Välimeri, +25 C ja hyvä ruoka.

Eksä ja se ämmä

Eksä on sitten muuttanut naapuriin. Käytännössä melkein meidän etupihalle. Hän pysäköi autonsa 'piiloon', joka on kyllä säälittävä yritys. Talomme ikkunasta näkee lähes joka neliösentin naapurin pihasta. Eksä pysäköi auton roskiksen taakse, tavallinen omakotitalon roskis peittääkin citymaasturin hyvin :)

Kävin päivällä toimittamassa erästä asiaa erään naapurin kanssa. Jäin hetkeksi juttelemaan eteiseen ja sinä aikana se ämmä soitti tälle naapurille. Ehkä puhelun aika oli sattumaa, mutta epäilen sitä.

Tulin ajatelleeksi asioita heidän kannaltaan: kumpikaan ei näyttäydy ulkona, edes pihahommia tehden, naapurit eivät käy juttelemassa, heitä ei kutsuta yhteisiin juhliin, jne. Varmasti jossain vaiheessa heille tulee mieleen, kannattiko.

Olen mielessäni harmitellut sitä, että he eivät ole muuttaneet pois. Vasta tänään tajusin, että heillä ei ole varaa muuttaa. Eksä omistaa velkaisen kesämökin, eikä selviä yhtään suuremmasta velasta ja ämmä omistaa puolet ok-talosta, lapset omistavat toisen puolen. Kesämökki on eksälle tärkeä, enkä voi kuvitella hänen myyvän sitä. Ja ämmä taas ei voi myydä taloa, josta omistaa puolet, koska lapset asuvat siinä. Tuossa tilanteessa täytyy vaan jatkaa piileskelyä.

Minä tunnen päässeeni yli eksästä. En vihaa heitä muun syyn takia kuin heidän tekemänsä petoksen vuoksi. Silloin kun kysyin kummaltakin erikseen, onko heillä suhde, kumpikin kielsi. Ja he antoivat minun ihmetellä omaa pahaa oloani ja ajatella, että olen tullut hulluksi, tai että olen ainakin pahasti häiriintynyt. Syytin itseäni tuntemuksistani ja yritin parantaa itseäni lukemalla kaikenlaisia itsehoito-oppaita.

Tänäänkin iltapäivällä eksä ajoi ämmän pihaan ja muistin, että ruuan on oltava valmiina kun hän tulee aamuvuorosta. Sen jälkeen hän menee nukkumaan, koska hän menee yöksi töihin. Nukkumisen ja työvuoron alun välisen ajan hän vetelehtii sohvalla, varsinkin kun on Formula-viikonloppu. Tunsin suurta helpotusta siitä, että minun ei tosiaankaan tarvitse odottaa ruuan kanssa. ja sitten hiipiä kun hän nukkuu.

***Olen vihdoin vapaa ***

Home sweet home

Olen ollut työmatkalla koko viikon. Saavuin kotiin eilen illalla klo 23.30. Menin sitten tänään töihin vasta klo 9, pientä hyvitystä rasittavasta työstä.

Hra B tekstailee aamuin, illoin. Tulee suukkoja, haleja ja hyvän päivän sekä illan toivotuksia. Ja samaan aikaan herra etsii uutta seuraa netistä!

Herra C puolestaan lähetti hämmästyneen viestin; mihin minä olen hävinnyt, enkö haluakaan tavata häntä? Oikein, en tosiaankaan halua tavata näillä ehdoilla. Kosiskelua kehiin, miehet. Pliis!

Hotelli- ja matkustusrumba on taas alkanut. Näin alussa se ei tunnu kovin pahalta, mutta kunhan koittaa marraskuun loppu/joulukuu, on mieli ihan toinen. Ylimääräistä rahaa tämä tietää: kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Mutta rahalla ei voi korvata perhe-elämää. Ja sitä tavallista arkea ei ole koskaan liikaa. Jos kohta ei juhlaakaan:)

Nyt syöksyn nauttimaan perhe-elämästä. Toivon teille oikein mukavaa iltaa ja iloisia hetkiä rakkaiden kanssa!