Olen ollut työmatkalla koko viikon. Saavuin kotiin eilen illalla klo 23.30. Menin sitten tänään töihin vasta klo 9, pientä hyvitystä rasittavasta työstä.
Hra B tekstailee aamuin, illoin. Tulee suukkoja, haleja ja hyvän päivän sekä illan toivotuksia. Ja samaan aikaan herra etsii uutta seuraa netistä!
Herra C puolestaan lähetti hämmästyneen viestin; mihin minä olen hävinnyt, enkö haluakaan tavata häntä? Oikein, en tosiaankaan halua tavata näillä ehdoilla. Kosiskelua kehiin, miehet. Pliis!
Hotelli- ja matkustusrumba on taas alkanut. Näin alussa se ei tunnu kovin pahalta, mutta kunhan koittaa marraskuun loppu/joulukuu, on mieli ihan toinen. Ylimääräistä rahaa tämä tietää: kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Mutta rahalla ei voi korvata perhe-elämää. Ja sitä tavallista arkea ei ole koskaan liikaa. Jos kohta ei juhlaakaan:)
Nyt syöksyn nauttimaan perhe-elämästä. Toivon teille oikein mukavaa iltaa ja iloisia hetkiä rakkaiden kanssa!
Kielitietty
16 tuntia sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti