Viikonlopusta

Viikonlopun retki oli aivan upea! Kauniita maisemia ja sopivasti historian havinaa. Paluumatka sunnuntaina oli melkein pelottava; kuljimme Ulko-Tammiosta Haminaan vesibussilla kelissä, jolloin Tallinnan-laivatkin peruivat lähtönsä. Onneksi olemme rohkelikkoja!

Pelkäsin vesibussissa alkumatka, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että jos jään tälle matkalleni, se on tarkoitus. Loppumatka kului fatalistisen mielentilan vallitessa ja pystyin jopa nauttimaan matkasta. Äärirajat (sekä puvun että minun) tulivat testattua. Kumpikin kestivät hyvin.

Tänään en jaksa kirjoittaa enempää, huomenna on jännittävä päivä. Palaan aiheeseen.

Take care!

Vaellus

Viikonlopuksi vaeltamaan naiset 40+ klubin kanssa. Lähtö on jo kahden tunnin kuluttua ja takaisin tulen vasta myöhään sunnuntaina illalla.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Viestittelyä

Mies soittaa minulle lähes joka ilta. Vain yhtenä iltana tuli tekstari, jossa hän kertoi olevansa töissä ja kaipaavansa minua. Aika suloista, eikö?

Tiistaina (tänään on torstai) hän kertoi soittonsa aikana olevansa jo vuoteessa ja että aamulla on aikainen herätys. Puhelimme melkein tunnin verran ja oli oikein mukavaa. Toivotimme hyvät yöt toisillemme ja mies jo muutaman kerran haukotteli. Minä puolestani olen iltavirkku, jos kohtaa aamuvirkkukin :), joten puhelun jälkeen tein kotitöitä varmaan lähemmäs tunnin ajan. Mietin miestä ja mieleeni tuli tarkistaa eräs yksityiskohta hänen profiilissaan.

Minä olen perunut profiilini (koska tapailen tätä miestä), mutta meillä ei ole ollut puhetta siitä, miten niiden kanssa toimitaan. Siksi ajattelin hänen profiilinsa olevan olemassa. Kyllä se olikin. Ja mies online.

Keskiviikkona miehellä oli minua kova ikävä ja hän puhui höperöitä. Puhelun jälkeen olin utelias ja kävin miehen profiilissa. Online taas.
Tänään en vastannut puheluun, vaan laitoin myöhemmin tekstarin, jossa väitin olleeni lenkillä. Sitten tuli tekstarina suukkoja ja halauksia. Minua ei enää kiinnosta onko mies online vai ei. Enkä minä ole mikään stalkkeri.

Minun moraalini sanoo niin, että kun tapaillaan yhtä -olkoonkin että suhde on ihan alussa- niin silloin ei etsitä uutta seuraa netissä. Jos taas etsitään uutta seuraa, ei pusutella puhelimessa ja suunnitella sänkyyn menoa toisen kanssa.

Olenkohan minä saanut liian ison kolauksen eksmiehen pettämisestä? En enää tiedä mikä on oikein ja normaalia, vai?

Nettitreffailua

Loin taannoin profiilin eräälle nettitreffi-palstalle. Sain ihan mukavasti vastauksia ja aloin kirjoitella heistä kolmen mukavalta vaikuttavan miehen kanssa.

Kirjoittelut ovat edenneet tapaamiseen asti kahden kanssa:

Tapasin Hra A:n lounaalla pari viikkoa sitten. Hän kuvaili itseään profiilissaan urheilulliseksi mieheksi, joka harrastaa lenkkeilyä ja kuntosalilla käyntiä. Kertomansa mukaan hän harrastaa matkustelua ja hänen nuorekas olemuksensa on yhteensopimaton hänen ikänsä kanssa. Lounaalle tuli ikäistään kymmenen vuotta vanhemman oloinen mies, joka on käynyt kerran Espanjassa. Hänellä on paha kuluma selässä ja on nyt sairaslomalla odottamassa eläkepapereita. Kuva oli otettu ainakin 5 v sitten. Ystävällisesti annoin pakit, tekosyytä käyttäen.

Hra B:stä olen jo kertonutkin. Mukava mies, jonka kanssa haluaisin jatkaa tutustumista. Jos se vaan hänelle sopii.

Hra C:tä en ole tavannut ja menin sähköpostiin kirjoittamaan hänelle hyvästejä. Siellä olikin odottamassa kaksi viestiä hra C:ltä. Ensimmäisessä hän kertoi päivästään ja mukavasti kertoikin! Sitten hän kehotti minua järjestämään melontaretken, niin hän tulee mukaan. Piknik olisi myös mukava, sinnekin hän tulisi mukaan ’karhunpelätiksi’. Seuraavassa viestissä hän ehdotti oikein treffejä. Hän pyysi minua 'keksimään jotain'. Hänen autonsa on rikki, ja sen vuoksi hänen kulkeminen on hankalaa, joten hän ehdotti, että minä menen tapaamaan häntä hänen kotipaikkakunnalleen (kaupunkiemme välillä kulkee linja-auto, etäisyys on alle 30 minu).
Missä on kosiskelu? Vaivannäkö naisen vuoksi? Piikaako hän etsii, vai palvelijaa? Eikö se ole mies, jonka on nähtävä vaivaa naisen vuoksi?
Onneksi olen antamassa pakkeja hänelle. En halua tavata noin saamatonta/laiskaa miestä.

Puhelimessa supatusta

UpeaMies soittaa minulle joka ilta. Juttelemme miten päivä on mennyt ja ihan oikeasti puhumme ajatuksistamme ja kerromme kokemuksistamme. Se on minulle ihan uutta; en ole koskaan tajunnut, että jotkut miehet ihan oikeasti keskustelevat. Ja kuuntelevat. Olen toki useinkin puhunut eksän kanssa puhelimessa, mutta pidemmät puhelut ovat sisältäneet huomattavan määrän pohdiskelua siitä, pitäisikö terassin kaiteisiin laittaa vielä yksi lautarivi, minne rakennetaan laituri, kannattaisiko ulkolamput vaihtaa, kuinka auton huolto pitää tilata jne. Tämä UpeaMies puhuu ihan erilaisista aiheista. Niistä, joista puhuessani eksä tuhahteli -ja joskus jopa haukotteli liioitellun äänekkäästi.

Hassua on se, että me kaksi kohta viisikymppistä menemme piiloon puhumaan. Jotta lapset eivät kuule. Tulee ihan teini olo. Varovasti otin puheeksi ongelman, että meillä ei ole paikkaa missä rakastella. Lasten vuoksi emme voi mennä kummankaan kotiin. Kovin teinimäistä edelleenkin.

Mietin jopa miniristeilyä. Ehdotuksia otetaan vastaan lukijoilta.

retkeilyä

Neonillan esimerkin innostamana etsin enkelin viestin:

VOIMA

Kun olet täysin seesteinen ja rauhallinen,
olet voimakas. Kukaan ei voi masentaa sinua
tai vaikuttaa sinuun kielteisesti.
Enkeliohjauksesi on löytää hiljaisuus, parantaa vihaisuutesi, puhdistaa tunteesi
ja luottaa omaan arvostelukykyysi.
Omaa henkistä kasvuasi palvelee se
että otat vastuun omasta elämästäsi,
joten seiso omilla jaloillasi ja ole vahva.
Todellinen voima perustuu
sisäiseen vahvuuteen ja luottamukseen.
Osoita voimasi tänään.
Ole seesteinen, voimakas ja luottavainen.

Minä tosiaan tunnen itseni seesteiseksi ja voimakkaaksi juuri nyt. Olin retkellä Sen Miehen kanssa. Hän on puhelias, hyväntuulinen ja mukava. Ja aistillinen.

En olisi kesäkuun lopulla uskonut, että syyskuussa innokkaana odotan uuden suhteen kehittymistä petipuuhiin asti!

Lisäys

Kuten Neonilla kommentissa kirjoitti: toive toteutuu kun yhdessä toivotaan.
Sain tekstarin, jossa mies kiitti illasta ja kertoi haluavansa tavata uudestaan.

Kyllä nyt on mukava mennä nukkumaan :)

Treffit

Olin treffeillä. Mies on mukava, puhelias ja positiivisella tavalla aktiivinen. Voi kunpa hän olisi minusta kiinnostunut, toivon, toivon, toivon....

Ei tunnu missään

Hienosti menee.
Sain kutsun kaveripiirimme syysristeilylle. Olen tosi iloinen siitä, että minua ei ole hylätty <3 . En vielä tiedä osallistunko, mutta jo kutsu lämmittää mieltä.

Olen aloittanut pilates-joogan tänä syksynä. Olen 'aina' ollut urheilullinen, lähinnä olen juossut ja käynyt kuntosalilla. Naisvoimistelussa en halua käydä, sillä siellä on aina pätijöitä. Olen yllättynyt siitä, että pilates-joogassa kukin keskittyy vain ja ainoastaan omaan suoritukseensa.

Pätijöistä täytyy avautua enemmänkin. He vaan ovat yksinkertaisesti ärsyttäviä! Pätijät ovat porukkaa, jotka aloittavat kansanopiston englannin alkeiskurssin, vaikka takana on viisi vuotta kielen opiskelua. Syyksi he selittävät sen, että haluavat kerrata perusasioita. Tunnilla he ovat äänessä hyvin paljon, kyselevät akkusatiivin konjuktiomuotoa epäsuorassa passiivilauseessa. Tai vastaavat joka kysymykseen, kovalla äänellä, jotta jokainen huomaa kuinka paljon parempia he ovat kuin muut. Ja pikkuhiljaa kieltä uutena opiskelevat putoavat, vaimenevat ja lopulta jättäytyvät pois.
Tai he osallistuvat kansanopiston naisvoimisteluun. Jumppasalissa he muodostavat ringin vetäjän ympärille, kovaäänisesti kertovat jazzbalettitunneistaan ja vertailevat kokemuksiaan Musculus-kuntosalin höyryhuoneen piparmintuntuoksuisesta raikasteesta.

Ja seuraavaksi minun pitää mennä peilin eteen. Tiedättehän, että ne piirteet jotka toisissa ärsyttävät, ovat omia piirteitä, joista ei itsessään pidä.

Kävin ensimmäisen eron jälkeen eroseminaarin. Siellä eräs osallistuja sanoi, että tämä on ensimmäinen kurssi, missä hän ei ole kohdannut henkilöä, joka väittäisi olevansa tässä parempi kuin muut.

Lazy viikonloppu

Tapasin perjantaina uusia ystäviä. He ovat aitoja, rohkeita ja ystävällisiä ihmisiä. Aivan erilaisia kuin vanhat ystäväni. Hyvä niin, haluankin muutoksia elämääni. Kävin heidän kanssaan retkellä lauantaina aamupäivällä ja positiivinen yhteys säilyi. Nämä naiset asuvat toisella paikkakunnalla, mutta tapaamme varmasti vielä.

Lopun viikonlopun olen vaan tehnyt kotitöitä ja löhönnyt. Nyt on tosi rentoutunut olo. Kuten viikonlopun jälkeen tuleekin olla!

ystäviä

Lähes painajaismainen työviikko takana, olen joutunut selvittämään sotkuja ihan urakalla.

Tunne-elämän kohdalla tänään menee hienosti. Ja oikeastaan eilenkin oli hyvä päivä. Nyt on sellainen vaihe, että eksä kummittelee mielessä vain harvoin ja silloinkin on tapahtunut jotain mikä muistuttaa hänestä. Toivon olevani vahva sitten kun hän alkaa kokoaikaisesti asua naapurissa. Vielä hän viettää pääosan ajastaan mökillä, mutta varmaan marraskuussa on tilanne toinen.

Olen huomannut, että asiat tulevat mieleen ja tarve käsitellä niitä herää sitten kun olen siihen henkisesti tarpeeksi vahva. Vielä en jaksa ajatella asuntoasiaa. Mietin sitä kuukauden kuluttua. Tai tarpeen vaatiessa.

Olen saanut hankittua uusia ystäviä. Vaelluskaverit ja eräs toinen heterogeenisempi porukka. Minä voisin käydä porukassa vaeltamassa vaikka joka viikonloppu, kutsuja tulee viikoittain. Lupauduin ensi viikonlopuksi ’yhden yön yli’-vaellukselle heistä kahden seuraksi. Ja he ovat oikeasti ystäviä, vaikkakin uusia sellaisia. Sitten tämä toinen porukka, tai oikeastaan kyseessä on seura, johon olen liittynyt. Olen luvannut viettää heidän kanssaan aikaa tänään illalla ja huomenna päivällä. Menemme katsomaan Turun nähtävyyksiä.

Olen muutaman kerran käynyt katsomassa treffi-sivujen tarjontaa. Tiedän fiksuja naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet puolisonsa netistä. Aika hyvältä näyttää ja minusta tuntuu, että voisin vaikka vastata muutamalle miehelle. Mutta en vielä, ensin kunnostetaan pääkoppa.

Perheneuvottelu ja naapurit

Kun näytti siltä, että eksän auto on naapurissa vielä aamullakin, kutsuin lapset perheneuvotteluun. He sanoivat, että eivät ole huomanneet iskän autoa. Kaksi kolmesta lapsesta haluaisi muuttaa pois. Kovin on vaikea päättää mitä tehdä; en halua ongelmia lapsille, mutta talon myynti ja uuden asunnon ostaminenkaan ei houkuttele. Täytyy varmaan jutella tänään illalla uudelleen, kun he ovat saaneet makustella asiaa päivän verran.

Kerroin lapsille, että iskä ei ole ottanut heitä eroa, vain minusta. Ja että voi olla ihan kätevää kun iskä on lähellä. JoopaJoo, ei ole iskä soittanut kuukauteen pojille, tytölle ei kertaakaan. Eikä pyytänyt käymään. Turha minun on yrittää kaunistella eksän käytöstä, lapset ovat fiksuja ja osaavat itse ajatella.

Eksän auto oli siellä pihalla aamullakin. Olen saanut tänään tekstareita ja e-kortteja naapureilta. Tarjoavat tukea ja apua, mitä ikinä tarvitsenkin. Kiitos ihanat naapurit!

Viha

Paskapää-eksä on sitten taas tuolla naapurissa. Luulin jo selvinneeni vihasta, mutta enpä vaan olekaan. Ottaa tosissaan päähän ja mieli niin tekisi mennä muotoilemaan hänen autonsa peltejä. Tai renkaita, piikillä.

Minä en kaipaa häntä, en rakasta, enkä edes tunne häntä kohtaan yhtään lämmintä ajatusta. Haluan niin kovin, että häneenkin sattuu, ainakin yhtä kovin kuin minuun on sattunut. Ja sitä ämmää myös.

Ja sitten tämän kirjoituksen järkevä osa. Kirjoitin kännykkäni notesiin muistiin viisaan ajatuksen, jonka kerran löysin keskustelupalstalta: viha kalvaa eniten vihan kantajaa -se vihan kohde kun ei oikeastaan tunne eikä välttämättä edes tiedä, että joku vihaa häntä -ei ainakaan koko ajan sitä mieti. Siksi ei vihalla ja kaunalla kannata itseä saastuttaa. Menneet on menneitä ja uusi aurinko nousee joka aamu. Siis jatka elämääsi positiivisesti.

Maanantai aamu

On synkkä ja myrskyinen yö. Sunnuntain ja maanantaina välinen yö. Sataa kaatamalla. Kello on 02.20.

*PLING*

Perheen äiti herää. Ihan pirteänä, nukuttuaan 2,5 tuntia.
Kello käy 3 ... 3.30 ... 4 ... 4.30 äiti valvoo aina vaan ... 5 ... 5.30 ... 6 ... 6.30 ... 6.45 äiti nukahtaa... 7.00 herätyskello soittaa. UPEETA!

Uusi työviikko näköjään alkaa silmät punaisina ja karheina, silmänaluset mustana ja kädet täristen. Takuuvarmasti työkaverit luulevat minun juhlineen koko viikonlopun.

Fischer

IIIKKK! Fischerin välissä oli sähkölasku. Avaamaton kuori ja siten maksamatta.

Retkeily

Tein pikavaelluksen Mathildedalin alueella. Mathildedalin järven ympäristö reitteineen oli hyväkuntoinen, hyvin merkitty ja kaunista seutua. Olin suunnitellut, että ensin kierrän järven ja sitten suuntaan pohjoiseen, jossa yövyn laavulla. Alkumatka meni suunnitelmien mukaan, mutta reitti pohjoiseen oli tosi tylsä. Kun olin kulkenut viitisen kilometriä pohjoiseen, totesin parhaiden maisemien olevan järven alueella, joten palasin sinne takaisin. Oli tyyni ja aurinkoinen ilta. Kaunista.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Edes sen ämmän auton ilmestyminen talon pihalle ei säväyttänyt.

Tunnen, että nyt on aika ottaa askel eteenpäin ja lukea seuraava luku Fischerin Jälleenrakennus-kirjasta. Viimeksi luin kohdan 'viha' ja jäinkin siihen aika pitkäksi aikaa. Seuraava askel on 'irrottautuminen' ja sitten 'itsetunto'.

Aamu on iltaa viisaampi

Olen ollut koko aamun rauhallinen ja tyyni. Eiliset löydöt ovat mielessäni, papereiden joukossa oli muutakin kuin ne kuvat. Tällä hetkellä eksä on minulle yhdentekevä, en tunne vihaa enkä minkäänlaista vetoa häneen.

Sen sijaan tunnen suorastaan sairasta viehtymystä selvittää kuinka pahasti minua on petetty. Sekä ensimmäisen että uuden avioliittomme aikana.

Jotta koko viikonloppu ei mene tämän sairaskertomuksen varjossa, lähden retkeilemään. Pakkaan rinkan, teltan ja makuupussin ja painun metsään. Tulen huomenna päivällä takaisin, minulle luonnossa liikkuminen on parasta nollausta.

Lisää paskaa

Nyt täytyy toden teolla avautua:

Eksä jätti minut ensimmäisen kerran jouluna 1996. Hän viimeiseen asti kielsi toisen naisen olemassaolon, mutta kyllä se tuli julki loppujen lopuksi. Varsinkin kun muutti tämän luokse suoraan minun luotani.

Oltuamme 7 vuotta erossa jouduin isoon leikkauksen ja pyysin eksää kotiin lasten seuraksi. Hän ei halunnut lähetä pois kodistani ja sitkeän kosiskelun jälkeen annoin periksi. Menimme uudelleen naimisiin 1.5 vuoden kuluttua. Eksä kertoi ystävillemme, kuinka hän on ollut tyhmä. Ja kuinka onnellinen hän nyt oli.

Nyt poikien siivotessa autotallia he toivat sisälle kaikki paperit. Avasin yhden mustan jätesäkin, jossa oli kuvia jotka lähetin hänelle 1.eron jälkeen. Katselin kuvia herkistyneenä ja muistoihin vajonneena. Kuvia lapsista, rakentamisprojektistamme ja -yllätys, yllätys- suutelukuvia sen naisen kanssa, jonka vuoksi hän jätti minut ensimmäisen kerran. Kuvat olivat kesältä 1994.

romuja

En sitten jutellut poikien kanssa erikseen kun eksän autoa ei näkynyt sen yhden kerran jälkeen. Tyttö tulee kotiin hyvin myöhään sunnuntai-iltana, joten maanantai on hyvä aika pitää perheneuvottelu. En ole vielä keksinyt miten esitän asian.

Silloin kun eksä tuli ensimmäistä kertaa naapuriin, pihavalot sammutettiin hyvissä ajoin ja kaikki kadun puoleisten ikkunoiden kaihtimet suljettiin. Mahtaa olla upeaa piileskellä naapureilta piilossa, itsekunnioitus on huipussaan tuollaisilla ihmisillä!

Minulla on talon alakerrassa lämmin autotalli, jonne on käynti myös sisäkautta. Tallin lattia on laatoitettu ja siellä on lattialämmitys. Eksä on pitänyt sitä verstaana, eikä siellä ole pidetty autoja satunnaista autoremonttia enempää. Lupasin tallin pojille 'treenikämpäksi'. Kumpikaan ei soita mitään, mutta heillä on tv-pelejä (pleikkarit, wii, nintendo), treenipenkki painotankoineen, nyrkkeilysäkki ja pöytätennispöytä. Kolme viimeistä on säilytetty autotallissa ja käyttö on ollut vähäistä, koska siellä on ollut se verstas. Ja tv-pelien käyttö on ollut rajoitettua, koska ne ovat kiinni olohuoneen telkkarissa. Nyt heillä on mahdollisuus ottaa ne kaikki käyttöön.

Pojat ovet lupauksen jälkeen innolla siivonneet autotallissa. He laittoivat ulos kaksi kuormalavaa ja kantoivat sinne kaiken mitä ei tarvita: puolityhjät maalipurkit, sementtisäkit, laatikot, säkillisen pyyhkeitä ja lakanoita (eksän räteiksi säästämiä) ja vaikka mitä. Autotallissa on myös vanha jääkaappi-pakastin. Eilen illalla he pesivät autotallin lattian ja jääkaapin. Oli muuten ensimmäinen kerta kun näin jääkaappia pestävän painepesurilla :) Tänään he ostivat sohvan ja pari mattoa kierrätyskeskuksesta. Yhteensä 40 euroa.

Illalla he aikovat pestä lattian uudelleen ja järjestellä paikkoja. He ovat piirtäneet paperilla kämppänsä pohjapiirustuksen ja siihen sisustuksen. Sisältä he aikovat viedä television, joka nyt on keskimmäisen huoneessa sekä kaikki tv-pelit. Saa nähdä kelpaako tytön karaoke mukaan!

Kun teimme eropaperit, sanoin eksälle, että hänen pitää viedä myös kaikki romunsa mukanaan. En suostu siihen, että hän vie kaiken käyttökelpoisen ja jättää minulle jätteet hävitettäväksi. Hän lupasi. Aikaa on kulunut kaksi kuukautta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Minulla on vieläkin hänen autonsa talvirenkaat, Kubotan puskulevy ja joku muu lisävaruste, ja sitten ne romut. Laitoin tänään eksälle viestin, jossa muistutin lupauksesta ja pyysin häntä hakemaan kaiken ensi viikolla. Ei vastausta.

Minua välillä ottaa päähän kun olen tällainen nössö: en osaa tulitta täydeltä laidalta ja antaa eksälle takaisin. Olen vaan hienotunteinen ja yritän ajaa asioita fiksusti eteenpäin. Jopa tällaisen kohtelun jälkeen! Paskamaisempaa temppua on vaikea keksiä, kummaltakaan eksältä.

Eksä ja se ämmä palakoon helvetin tulessa, langetan maailman kiroukset heille ja tulkoon huono onni heidän osakseen.

Siitä saivat!

Eksä

Minulla on juuri nyt ensimmäistä kertaa koko aikana sellainen olo, että en enää jaksa. Haluaisin lyödä hanskat tiskiin.

Edellisen työnantajayritykseni toimitusjohtaja sanoi 'aina', että vahvin minun henkilööni liittyvä piirre on se, että 'et jää tuleen makaamaan'. Sille ominaisuudelle olisi nyt käyttöä.

Minun on vaan kaikin voimin keskityttävä elämään omaa elämääni. Lapsista olen huolissani, täytyy jutella heidän kanssaan ihan kunnolla ja kysyä miten he jaksavat. Ikävä että tyttö on juuri nyt matkalla, olisi hyvä saada puhuttua mahdollisimman pian. Ehkä otankin pojat ensin 'puhutteluun', niin he saavat välineitä millä kohdata tämä tilanne. Kun se jatkuu tänään, huomenna, ylihuomenna, ....

Eksä

Tänään tuli sitten viesti, että eksä muuttaa tuohon naapuriin, tien toiselle puolelle. Ensin raivopäissäni etsin kaikki paikkakunnan myytävien talojen ja rivitalojen ilmoitukset. Katselin tovin pohjaratkaisuja ja totesin, että tässä elämäntilanteessa tämä talo kaikesta huolimatta on meille paras.

Täytyy odottaa ensi viikkoon, että tyttö on palannut matkaltaan ja tehdä uusi action plan. Isä ei ole ollut lapsiin missään yhteydessä lähtönsä jälkeen. Kumpikin poika on muutaman kerran soittanut hänelle, tyttö ei kertaakaan. En ole vielä kertonut pojillekaan, kerron sen sitten kun kaikki ovat paikalla ja saamme purettua asian saman tien.

Voi paska ja kaikki muut kirosanat!