maanantai 21. syyskuuta 2009

Puhelimessa supatusta

UpeaMies soittaa minulle joka ilta. Juttelemme miten päivä on mennyt ja ihan oikeasti puhumme ajatuksistamme ja kerromme kokemuksistamme. Se on minulle ihan uutta; en ole koskaan tajunnut, että jotkut miehet ihan oikeasti keskustelevat. Ja kuuntelevat. Olen toki useinkin puhunut eksän kanssa puhelimessa, mutta pidemmät puhelut ovat sisältäneet huomattavan määrän pohdiskelua siitä, pitäisikö terassin kaiteisiin laittaa vielä yksi lautarivi, minne rakennetaan laituri, kannattaisiko ulkolamput vaihtaa, kuinka auton huolto pitää tilata jne. Tämä UpeaMies puhuu ihan erilaisista aiheista. Niistä, joista puhuessani eksä tuhahteli -ja joskus jopa haukotteli liioitellun äänekkäästi.

Hassua on se, että me kaksi kohta viisikymppistä menemme piiloon puhumaan. Jotta lapset eivät kuule. Tulee ihan teini olo. Varovasti otin puheeksi ongelman, että meillä ei ole paikkaa missä rakastella. Lasten vuoksi emme voi mennä kummankaan kotiin. Kovin teinimäistä edelleenkin.

Mietin jopa miniristeilyä. Ehdotuksia otetaan vastaan lukijoilta.

1 kommentti:

  1. Ei niinkään teinimeininkiä, vaan kahden aikuisen ihmisen vastuuntuntoa ja -ottoa. Lapsia ei sekoiteta asioihin ennen aikojaan, vaan vasta sitten, kun itsekin ollaan varmoja siitä mihin suuntaan ollaan menossa. Olisihan se nyt ihan kamalaa, jos teinit joutuisivat miettimään, ettei lapset saa tietää. :D

    Miniristeily kuulostaa ihan hyvältä idealta. Kotimaan matkailu naapurikyläänkään ei varmaan olisi poissuljettu vaihtoehto.

    VastaaPoista