Ei tunnu missään

Hienosti menee.
Sain kutsun kaveripiirimme syysristeilylle. Olen tosi iloinen siitä, että minua ei ole hylätty <3 . En vielä tiedä osallistunko, mutta jo kutsu lämmittää mieltä.

Olen aloittanut pilates-joogan tänä syksynä. Olen 'aina' ollut urheilullinen, lähinnä olen juossut ja käynyt kuntosalilla. Naisvoimistelussa en halua käydä, sillä siellä on aina pätijöitä. Olen yllättynyt siitä, että pilates-joogassa kukin keskittyy vain ja ainoastaan omaan suoritukseensa.

Pätijöistä täytyy avautua enemmänkin. He vaan ovat yksinkertaisesti ärsyttäviä! Pätijät ovat porukkaa, jotka aloittavat kansanopiston englannin alkeiskurssin, vaikka takana on viisi vuotta kielen opiskelua. Syyksi he selittävät sen, että haluavat kerrata perusasioita. Tunnilla he ovat äänessä hyvin paljon, kyselevät akkusatiivin konjuktiomuotoa epäsuorassa passiivilauseessa. Tai vastaavat joka kysymykseen, kovalla äänellä, jotta jokainen huomaa kuinka paljon parempia he ovat kuin muut. Ja pikkuhiljaa kieltä uutena opiskelevat putoavat, vaimenevat ja lopulta jättäytyvät pois.
Tai he osallistuvat kansanopiston naisvoimisteluun. Jumppasalissa he muodostavat ringin vetäjän ympärille, kovaäänisesti kertovat jazzbalettitunneistaan ja vertailevat kokemuksiaan Musculus-kuntosalin höyryhuoneen piparmintuntuoksuisesta raikasteesta.

Ja seuraavaksi minun pitää mennä peilin eteen. Tiedättehän, että ne piirteet jotka toisissa ärsyttävät, ovat omia piirteitä, joista ei itsessään pidä.

Kävin ensimmäisen eron jälkeen eroseminaarin. Siellä eräs osallistuja sanoi, että tämä on ensimmäinen kurssi, missä hän ei ole kohdannut henkilöä, joka väittäisi olevansa tässä parempi kuin muut.