Ei ole minusta johtajaksi

Tänään tuli selvääkin selvemmäksi jo aiemmin tekemäni havainto, että minusta ei ole autoritääriseksi johtajaksi. Onneksi olen toiminut esimiehenä vain ja ainoastaan asiantuntijaorganisaatioissa! Minä sovin parhaiten tiimityöhön, jossa pomon rooli on tukea alaisiaan.

On ikävä havaita, että keskusteleva esimies ei ole hyvä juttu. Kunnioita ihmisiä ja heidän ammattitaitoaan, enkä halua(isi) määräillä aikuisia ammatti-ihmisiä kuin pikkulapsia. Kai sitä on sekin opeteltava.

Kotikutsut

Olin tänään erään ystäväni kutsumana hänen kotikutsuillaan. Paikalle oli kutsuttu ystäviä ja muutama työkaveri. Tarjolla oli ranskalais-maalaisromattista esineistöä: nalleja, pajukoreja, valurautateoksia, hiottuja kynttiläkuppeja, esiliinoja, lokerikkoja ja kynttilöitä. Ja kaikkea näiden välillä.

Tuotteet ja ostaminen eivät ole SE juttu, vaan on mukavaa kokoontua naisten kesken juttelemaan ja viettämään aikaa yhdessä. Syömään (toisen laittamia) herkkuja ja rauhassa porisemaan.

Mukava ilta!

Tein virheen

Tein virheen. Niin suuren, että se vaikuttaa lasteni elämään merkittävästi.

Valitsin väärän miehen lasteni isäksi.

Lapset kertoivat tänään aamulla, että he olivat soittaneet iskälle torstaina. He olivat kutsuneet isänsä syömään ravintolaan tänään sunnuntaina. Iskä oli ilmoittanut, että hän ei ehdi kun hän lähtee mökille. Lapset olivat sitten ehdottaneet, että he tapaisivat mökkimatkalla eräässä kahvilassa, niin he tarjoavat kakkukahvit. Iskä ei ehtinyt sinnekään.

Minä sain sitten aamulla lahjaksi hatun.

Suudelma

Tulipa vaan mieleeni, että siitä on sellaiset 7 vuotta kun minua on kunnolla suudeltu. Mutta se oli kyllä hyvä suudelma. Vieläkin muistan miehen ja miten hän suuteli!

(PS. en halunnut suudella eksää, koska hän tupakoi runsaasti. Selvisin koko avioliiton pusuilla ja vain joskus humalassa ollessani annoin kielareita)

Filosofiaa

Minä olen luonteeltani pohdiskelija. Haluan tietää miksi jotain tapahtuu ja miten kaikki toimii. Tämä on edesauttanut oppimista, asioita ei tarvitse päntätä kun ne ymmärtää.

Ex-mieheni taas on hyvin konkreettinen ihminen ja hän ei ymmärtänyt tarvettani tällaiseen mietiskelyyn. Siksi piilotin tämän ominaisuuden itsestäni, oli jopa aikoja jolloin en toteuttanut sitä.

Nyt kun tätä pidäkettä ei ole, olen voinut vapaasti olla oma itseni ja viime aikoina olenkin tutkinut filosofisia käsityksiä ja miettinyt niiden merkitystä minulle itselleni. Tällä hetkellä luen Sokrateen elämästä ja hänen opetuksinaan muistiin kirjoitettuja tekstejä. Olen tässä aloittelija, tai vieläkin tietämättömämpi, mutta innokas oppimaan. Tällä hetkellä pohdin Sokrateen mainitsemia hyveitä, erityisesti sitä, että ihmisen pitää hillitä kieltään, vatsaansa ja sukupuolielimiään.

Siinäpä sitä haastetta yhdelle eliniälle!

Suden hetki

Marjo kirjoitti aamuöisestä pelosta.Tuttua täälläkin. Nyt en enää heräile murehtimaan aamuyöstä, mutta keväällä alitajunta yritti kertoa minulle parisuhteen olevan pielessä ja usein valvoin kolmen-neljän aikaan.
”Vargtimmen är timmen mellan natt och gryning. Det är timmen då de flesta människor dör, då sömnen är djupast, då mardrömmarna är verkligast. Det är timmen då den sömnlöse jagas av sin svåraste ångest, då spöken och demoner är mäktigast. Vargtimmen är också den timme när de flesta barn föds.”

Tänään oli helpompi päivä. Sain heti aamusta hyvän ajatustavan päälle ja se jatkuu vieläkin.

Tänään tapahtui aika hauska juttu: ajelin töistä kotiin kun puhelimeni soi. Soittaja oli eräs mies, jonka kanssa olen kirjoitellut nettipalstalla, ja jolle annoin työnumeroni pari päivää sitten. Hän oli tulossa meille päin ja ehdotti tapaamista. Tapaamisen aikana hän kovin valitteli, kuinka tyhmää on ilmoitella nettipalstalla ja että siellä ei kuitenkaan voi tavata mitään kunnollisia ihmisiä. HALOO! 

Melkein vankina

Olen romahtanut, vaikka luulin jo selvinneeni. Tai ainakin tunnelma on laskusuunnassa. Tuntuu kovin raskaalta nähdä eksän auto tuossa naapurin pihassa.
Olen pitänyt kaihtimet suljettuna niin että minun ei tarvitse katsella sitä näkyä.

Ja sitten tietenkin itselleni ominaiseen tapaan minun pitää murehtia lastenkin vuoksi. Miltä heistä mahtaa tuntua kun iskä asuu tuossa, mutta ei pidä mitään yhteyttä? Olen kysynyt heiltä miten heillä menee ja vastaus on aina sama 'ihan hyvin'. En utele sen enempää kun selvästi he eivät halua jutella.

Päivän askareita

Olen häärännyt pihatöissä koko päivän. Kuten muukin naapurusto. Nyt on sellainen aika ja ilmakin oli hieno. Puuhailun lomassa olemme naapureiden kesken vaihtaneet kuulumisia ja rupatelleet. Paitsi nämä eksät, he ovat olleet sisällä. Kaihtimet suljettuina. Koko päivän.

Nyt (klo 20) porukat ovat sisällä viettämässä iltaa. Paitsi eksät. Toinen näyttää haravoivan ja toinen pesee autoa. Pimeässä, pihavalon himmeässä valossa.

Melkein säälin.

Money, money, money!

Kuten aiemmin kerroin, leikkasin pankki/luottokorttini kahtia ja operoin käteisen rahan turvin. Jos tulee tiukka paikka, voin siirtää netissä rahaa lasten tilille ja he voivat hakea rahaa minulle tai maksaa ostokset puolestani.

BLOGitse kysyi, eikö rahan hakeminen ole hankalaa. Kyllä ja ei. Kyllä, sillä joudun ihan fyysisesti kävelemään pankkiin ja nostamaan rahaa. Lisäksi minun on arvioitava paljonko tarvitsen rahaa ja pankit ovat avoinna vain päiväaikaan. Ei, sillä pankki on työmatkan varrella.

Rahan hakeminen on sen verran muka-hankalaa, että olen joinakin päivinä jättänyt pankissa käynnin seuraavalle päivälle. Niinä päivinä kun minulla ei ole ollut rahaa, en ole mennyt kauppaan, en toki muutenkaan käy kaupassa joka päivä. Ja silti käyn ostoksilla useammin kuin tarvitsisi, koska joskus iltaisin tekee mieli jotain mitä kaapissa ei juuri sillä hetkellä ole.

Kahden viikon vaatimattoman kokemuksen perusteella voin todeta, että mistään en ole jäänyt paitsi. Eikä mikään ole loppunut kesken. Rahaa on säästynyt paljon, varsinkin kun otin viime viikon risteilylle mukaan vain 50 euroa. Korttiaikana olisin ostanut hajuvettä, ihonhoitotuotteita ja meikkejä usean satasen edestä. Vaikka juuri nyt en tarvitse mitään. Olin maksanut matkan ja ruuat jo ennen matkaa, joten se viisikymppinen meni ihan vaan juomiin. Hyvin riitti.

Kuun puolivälissä tiedän paljonko rahaa on mennyt ruokaan. Kirjoitan sitten miten on mennyt.

joulusta ja nettideittailusta

Katsoin juuri kovalevylle tallentamiani Yle 1:n 'Epäkorrektia, Tuomas Enbuske' -jaksoja. Ajatuksia herättävä ohjelma. Suosittelen!

Aiemmin päivällä juttelin tyttären kanssa joulusta. Loppukesästä kysyin jos mentäisiin viettämään joululoma Peruun. Olisimme käyneet katsomassa Machu Picchun inkakaupungin ja viettäneet hyvän loman. Keskimmäinen ei halua lähteä. Koska joulu on perheessämme tärkeä juhla, on jokaisella veto-oikeus. Joten jäämme kotiin.
Kuten aikaisempina vuosina, minä annan joka lapselle muutaman satasen, jolla he ostavat lahjat itselleen. Minä sitten paketoin lahjat ja ne odottavat kuusen alla jakamistaan aattoon asti. Näin jokainen saa itselleen mieluisat lahjat ja minä säästyn stressiltä.

Tänä vuonna annan rahan lisäksi joka lapselle ulkomaanmatkan: nuorin pääsee kesällä 5 viikoksi Italiaan (perhemajoitus), keskimmäinen kirjoitusten jälkeen etelänmatkalle (jos haluaa) ja vanhin kesällä kahdeksi viikoksi Kyprokselle. Matkalahjat tulevat lapsille yllätyksenä. Tiedän niiden olevan mieluisat. Tai no, keskimmäisestä en tiedä. Voi olla että hän haluaa käyttää matkalahjan myöhemmin?

Minulla oli profiili eräällä treffisivustolla. Sitä kautta sain yhteyden ihan fiksun oloiseen mieheen. Olen nyt kaksi kertaa ehdottanut tapaamista, mutta hänelle ei ole sopinut. Hän poisti profiilinsa heti sen jälkeen kun aloimme viestitellä privaatisti (kuten minäkin omani), mutta ihmettelen miksi yhtenäkään iltana ei ole aikaa edes kahvikupposen verran. Voiko miestä pelottaa? Miksi hänellä sitten oli profiili netissä, vieläpä maksullisella sivulla?

Asiakastilaisuus

Tulin hetki sitten asiakastilaisuudesta. Tässä tapauksessa minä edustin asiakasta. Meitä oli siellä nelisenkymmentä henkilöä, joista viisi naista.

Ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi. Kuten juomaakin. En saata uskoa kuinka paljon ilmaista viiniä, olutta ja siideriä voi ihminen juoda muutamassa tunnissa. Ja kuinka ihminen voi antaa itsensä päihtyä kesken työviikon.
Paikalla olijat olivat hyväpalkkaisia päälliköitä ja olipa mukana muutama johtajakin. Joilla on varaa ostaa vaikkapa kymmenen pulloa viiniä viikonlopuksi.

Hotelliasumista

Hotelliasuminen on taas päässyt vauhtiin. Saavuin hotelliin tänään illalla ja lähden kotiin perjantaina. Olisin mennyt lenkille, mutta täällä päin Suomea sataa räntää ja tuulee navakasti. Istun sitten täällä huoneessani jo kolmatta tuntia.

Aikani kuluksi kirjoitan ystäville sähköposteja, luen blogeja ja surffaan netissä. Seuraamieni blogin pitäjät ovat hätää kärsimässä kun minä lähetän kommenttilaatikoihin syväluotaavia analyysejä :)

Tein kuukausi sitten (itselleni) rohkean päätöksen ja luovuin pankkikortista. Päätökseni johtuu siitä, että vaikka ansaitsen hyvin (tai ehkä sen vuoksi?), myös menot olivat päätä huimaavan suuret. Kuukausittain turhuuteen sijoittamalla summalla olisi ruokkinut keskikokoisen afrikkalaiskylän puolen vuoden ajan. Tai jotain.

Kesän ajan seurasin menoja tilikirjan avulla (otin pohjan Marttojen sivuilta, muokkasin vähän). Sitten katsoin paljonko turhaa tulee ostettua ja päätin että puolitan turhuuteen sijoittamani rahat. En pystynyt pitämään päätöstäni, koska maksoin ostokseni kortilla. Tällöin ostoksieni hinnalla ei juuri ollut väliä. Jotenkin en hahmottanut kaupassa ollessani paljollako ostan ja joka kerta kauppalasku oli satasen paikkeilla. Vaikka olisin käynyt ostoksilla joka päivä.

Koska tiedän, että en tarvitse kaikkea sitä mitä ostan, leikkasin pankkikortin (ja samalla luottokortin) kahtia ja siirryin käteisen rahan käyttöön. Haen pankista rahaa kerran viikossa ja sillä pitää pärjätä. Ennen kauppaan lähtemistä teen ostoslistan ja arvioin paljonko rahaa tarvitaan. Sitten vaan menen kauppaan ostoslistan ja täsmärahan kanssa. Kun ei ole korttia mukana varmuuden vuoksi, en voi poiketa ostoslistasta.

Jatkan kokeilua vuoden loppuun ja katson miten meni. Tuloksesta riippuu se, jatkuuko kortiton elämä vai ei.

Turhapuro ja Bond

Pidän Turhapuro-elokuvista. Uunossa minuun vetoaa innostus elämään, itseluottamus ja avoimuus. Hän ei yritä olla mitään muuta kuin on. Hän kunnioittaa vaimoaan ja vaimon käskyjä. Suutelee kädelle ja puhuttelee rakkaaksi.
Haluaisin Uunon kaltaisen miehen. Ulkonäöllä ei ole niin väliä, mutta innostus elämään pitää olla.

Pidän myös James Bond-elokuvista. James Bondissa minuun vetoaa määrätietoisuus, itseluottamus ja kyky tarttua mahdollisuuksiin. James Bond tuntee arvonsa, mutta suhtautuu M:ään kunnioittavasti eikä kyseenalaista tämän käskyjä. Herrasmiehen tavoin hän kosiskelee kaunottaria, suojelee näitä ja antaa naisille arvon.
Haluaisin Jamesin kaltaisen miehen. Ulkonäöllä ei tässäkään tapauksessa olisi väliä, mutta itseluottamusta pitää olla.

Ja näiden lisäksi haluan että mies arvostaa ja kunnioittaa minua. Hyväksyy minut sellaisena kun olen ja rakastaa.

Siinäpä sitä tavoitetta.

maanantai, sweet maanantai

Minulla käy joskus (tai aika useinkin) niin, että en hoksaa asioita juuri silloin kun juttu on menossa. Vaikkapa niin, että usein keksin hyvän vastauksen vasta kun oikea hetki on mennyt ohi.

Nyt kun risteilystä on mennyt muutama päivä, mieleeni nousee asioita joita ystäväni minulle puhuivat. Oikein sydämessä sykähtää lämpimästi kun mieleen palautuu kaikenlaista. Kaikki paitsi yksi pari olivat lämpimästi myötätuntoisia ja kertoivat kuinka järkyttyneitä he ovat eksien teosta. Vaikka en mitenkään johdattanut keskustelua omiin asioihini. Mielessä se on kuitenkin meillä kaikilla. Huomaan.

Yksi (pohjalainen suoraselkäinen) jopa melkein huusi kun hän usean kerran sanoi, että 'noin ei sinulle saa tehdä'. Muutama muu kävi hiljaa toteamassa, että he halveksivat näitä kahta.

Olin jo melkein unohtanut mitä on myötätunto. Kiitos.

Ystävät

Kerroin aikaisemmin, että minut on kutsuttu kavereiden kanssa syysristeilylle. Se risteily oli eilen, minä olin mukana.

Oli tosi mukava matka. Nauroimme ja tanssimme sydämen kyllyydestä. Lauloimme esiintyjän mukana ja söimme noutopöydän antimia. Ja tietenkin joimme.

Rakastan ystäviäni.

I'm back

Loma oli ihana, paljon parempi kuin ikinä osasin odottaa. Pelkäsin ennen matkaa että olen yliarvioinut seurallisuuteni, enkä pysty saamaan seuraa loman ajaksi. Turha pelko! Ja nyt en tarkoita lomaromanssia, vaan tutustuin mukaviin naisiin ja miehiin sekä pariskuntiin, joiden kanssa vietin aikaa. Yhtenäkään iltana en syönyt päivällistä yksin.

Minä leijun vieläkin loman jälkeisessä euforiassa, edes 2 työpäivää eivät ole latistaneet sitä, joten viikonlopusta on tulossa upea. Tiedän sen.

Eksä ja se ämmä ovat taas tuossa etupihallani, mutta sillä ei ole väliä. I don't care. Kunpa aina tuntuisi näin hyvältä! Ehkäpä valtion pitäisi kustantaa kaikille jätetyille viikon loma aurinkorannoille? Huomattava määrä mielenterveysongelmien hoitoon varattuja rahoja säästyisi ja niillä voisi ostaa lisää matkoja. Jossain vaiheessa rahaa olisi säästynyt niin paljon, että vielä naimisissa olevatkin pääsisivät matkalle ja sitten ei enää tulisi eroja. Ja oltaisiin niin onnellinen kansakunta. Ja lapset tervejärkisiä.

Olkoon miten on, minä olen onnellinen nyt.

Lomanaluskiirettä

Enää yksi työpäivä ennen lomaa. Yritän saada jaettua tehtäviä niin, että projekti etenee huolimatta siitä, että minä olen poissa. Tänään pidettiin kaksi palaveria ja huomenna on toiset kaksi. Enempää en voi tehdä, joten saan jäädä rauhallisin mielin lomailemaan.

Olen myös saattanut luottamustehtäväni paperit kuntoon ja eteenpäin, joten siltäkään suunnalta ei pitäisi tulla esiin mitään yllättävää. Kai.

Minua jännittää aika tavalla, sillä en ole koskaan (!) lomaillut yksin. Aina on ollut lapset mukana. Olen yrittänyt laskea matkakassan suuruutta ja luulen, että pärjään 400 eurolla. En tule tekemään retkiä / vuokraamaan autoa tms, luulen että kulutan rahaa vain ruokaan ja hygieniatuotteisiin. Ja yksi naamio pitää ostaa, sellainen seinällä pidettävä puunaamio. Olen ostanut sellaisen jokaiselta lomamatkalta.

Perillä odottaa sininen Välimeri, +25 C ja hyvä ruoka.

Eksä ja se ämmä

Eksä on sitten muuttanut naapuriin. Käytännössä melkein meidän etupihalle. Hän pysäköi autonsa 'piiloon', joka on kyllä säälittävä yritys. Talomme ikkunasta näkee lähes joka neliösentin naapurin pihasta. Eksä pysäköi auton roskiksen taakse, tavallinen omakotitalon roskis peittääkin citymaasturin hyvin :)

Kävin päivällä toimittamassa erästä asiaa erään naapurin kanssa. Jäin hetkeksi juttelemaan eteiseen ja sinä aikana se ämmä soitti tälle naapurille. Ehkä puhelun aika oli sattumaa, mutta epäilen sitä.

Tulin ajatelleeksi asioita heidän kannaltaan: kumpikaan ei näyttäydy ulkona, edes pihahommia tehden, naapurit eivät käy juttelemassa, heitä ei kutsuta yhteisiin juhliin, jne. Varmasti jossain vaiheessa heille tulee mieleen, kannattiko.

Olen mielessäni harmitellut sitä, että he eivät ole muuttaneet pois. Vasta tänään tajusin, että heillä ei ole varaa muuttaa. Eksä omistaa velkaisen kesämökin, eikä selviä yhtään suuremmasta velasta ja ämmä omistaa puolet ok-talosta, lapset omistavat toisen puolen. Kesämökki on eksälle tärkeä, enkä voi kuvitella hänen myyvän sitä. Ja ämmä taas ei voi myydä taloa, josta omistaa puolet, koska lapset asuvat siinä. Tuossa tilanteessa täytyy vaan jatkaa piileskelyä.

Minä tunnen päässeeni yli eksästä. En vihaa heitä muun syyn takia kuin heidän tekemänsä petoksen vuoksi. Silloin kun kysyin kummaltakin erikseen, onko heillä suhde, kumpikin kielsi. Ja he antoivat minun ihmetellä omaa pahaa oloani ja ajatella, että olen tullut hulluksi, tai että olen ainakin pahasti häiriintynyt. Syytin itseäni tuntemuksistani ja yritin parantaa itseäni lukemalla kaikenlaisia itsehoito-oppaita.

Tänäänkin iltapäivällä eksä ajoi ämmän pihaan ja muistin, että ruuan on oltava valmiina kun hän tulee aamuvuorosta. Sen jälkeen hän menee nukkumaan, koska hän menee yöksi töihin. Nukkumisen ja työvuoron alun välisen ajan hän vetelehtii sohvalla, varsinkin kun on Formula-viikonloppu. Tunsin suurta helpotusta siitä, että minun ei tosiaankaan tarvitse odottaa ruuan kanssa. ja sitten hiipiä kun hän nukkuu.

***Olen vihdoin vapaa ***

Home sweet home

Olen ollut työmatkalla koko viikon. Saavuin kotiin eilen illalla klo 23.30. Menin sitten tänään töihin vasta klo 9, pientä hyvitystä rasittavasta työstä.

Hra B tekstailee aamuin, illoin. Tulee suukkoja, haleja ja hyvän päivän sekä illan toivotuksia. Ja samaan aikaan herra etsii uutta seuraa netistä!

Herra C puolestaan lähetti hämmästyneen viestin; mihin minä olen hävinnyt, enkö haluakaan tavata häntä? Oikein, en tosiaankaan halua tavata näillä ehdoilla. Kosiskelua kehiin, miehet. Pliis!

Hotelli- ja matkustusrumba on taas alkanut. Näin alussa se ei tunnu kovin pahalta, mutta kunhan koittaa marraskuun loppu/joulukuu, on mieli ihan toinen. Ylimääräistä rahaa tämä tietää: kilometrikorvauksia ja päivärahoja. Mutta rahalla ei voi korvata perhe-elämää. Ja sitä tavallista arkea ei ole koskaan liikaa. Jos kohta ei juhlaakaan:)

Nyt syöksyn nauttimaan perhe-elämästä. Toivon teille oikein mukavaa iltaa ja iloisia hetkiä rakkaiden kanssa!

Viikonlopusta

Viikonlopun retki oli aivan upea! Kauniita maisemia ja sopivasti historian havinaa. Paluumatka sunnuntaina oli melkein pelottava; kuljimme Ulko-Tammiosta Haminaan vesibussilla kelissä, jolloin Tallinnan-laivatkin peruivat lähtönsä. Onneksi olemme rohkelikkoja!

Pelkäsin vesibussissa alkumatka, mutta sitten tulin ajatelleeksi, että jos jään tälle matkalleni, se on tarkoitus. Loppumatka kului fatalistisen mielentilan vallitessa ja pystyin jopa nauttimaan matkasta. Äärirajat (sekä puvun että minun) tulivat testattua. Kumpikin kestivät hyvin.

Tänään en jaksa kirjoittaa enempää, huomenna on jännittävä päivä. Palaan aiheeseen.

Take care!

Vaellus

Viikonlopuksi vaeltamaan naiset 40+ klubin kanssa. Lähtö on jo kahden tunnin kuluttua ja takaisin tulen vasta myöhään sunnuntaina illalla.

Oikein hyvää viikonloppua kaikille!

Viestittelyä

Mies soittaa minulle lähes joka ilta. Vain yhtenä iltana tuli tekstari, jossa hän kertoi olevansa töissä ja kaipaavansa minua. Aika suloista, eikö?

Tiistaina (tänään on torstai) hän kertoi soittonsa aikana olevansa jo vuoteessa ja että aamulla on aikainen herätys. Puhelimme melkein tunnin verran ja oli oikein mukavaa. Toivotimme hyvät yöt toisillemme ja mies jo muutaman kerran haukotteli. Minä puolestani olen iltavirkku, jos kohtaa aamuvirkkukin :), joten puhelun jälkeen tein kotitöitä varmaan lähemmäs tunnin ajan. Mietin miestä ja mieleeni tuli tarkistaa eräs yksityiskohta hänen profiilissaan.

Minä olen perunut profiilini (koska tapailen tätä miestä), mutta meillä ei ole ollut puhetta siitä, miten niiden kanssa toimitaan. Siksi ajattelin hänen profiilinsa olevan olemassa. Kyllä se olikin. Ja mies online.

Keskiviikkona miehellä oli minua kova ikävä ja hän puhui höperöitä. Puhelun jälkeen olin utelias ja kävin miehen profiilissa. Online taas.
Tänään en vastannut puheluun, vaan laitoin myöhemmin tekstarin, jossa väitin olleeni lenkillä. Sitten tuli tekstarina suukkoja ja halauksia. Minua ei enää kiinnosta onko mies online vai ei. Enkä minä ole mikään stalkkeri.

Minun moraalini sanoo niin, että kun tapaillaan yhtä -olkoonkin että suhde on ihan alussa- niin silloin ei etsitä uutta seuraa netissä. Jos taas etsitään uutta seuraa, ei pusutella puhelimessa ja suunnitella sänkyyn menoa toisen kanssa.

Olenkohan minä saanut liian ison kolauksen eksmiehen pettämisestä? En enää tiedä mikä on oikein ja normaalia, vai?

Nettitreffailua

Loin taannoin profiilin eräälle nettitreffi-palstalle. Sain ihan mukavasti vastauksia ja aloin kirjoitella heistä kolmen mukavalta vaikuttavan miehen kanssa.

Kirjoittelut ovat edenneet tapaamiseen asti kahden kanssa:

Tapasin Hra A:n lounaalla pari viikkoa sitten. Hän kuvaili itseään profiilissaan urheilulliseksi mieheksi, joka harrastaa lenkkeilyä ja kuntosalilla käyntiä. Kertomansa mukaan hän harrastaa matkustelua ja hänen nuorekas olemuksensa on yhteensopimaton hänen ikänsä kanssa. Lounaalle tuli ikäistään kymmenen vuotta vanhemman oloinen mies, joka on käynyt kerran Espanjassa. Hänellä on paha kuluma selässä ja on nyt sairaslomalla odottamassa eläkepapereita. Kuva oli otettu ainakin 5 v sitten. Ystävällisesti annoin pakit, tekosyytä käyttäen.

Hra B:stä olen jo kertonutkin. Mukava mies, jonka kanssa haluaisin jatkaa tutustumista. Jos se vaan hänelle sopii.

Hra C:tä en ole tavannut ja menin sähköpostiin kirjoittamaan hänelle hyvästejä. Siellä olikin odottamassa kaksi viestiä hra C:ltä. Ensimmäisessä hän kertoi päivästään ja mukavasti kertoikin! Sitten hän kehotti minua järjestämään melontaretken, niin hän tulee mukaan. Piknik olisi myös mukava, sinnekin hän tulisi mukaan ’karhunpelätiksi’. Seuraavassa viestissä hän ehdotti oikein treffejä. Hän pyysi minua 'keksimään jotain'. Hänen autonsa on rikki, ja sen vuoksi hänen kulkeminen on hankalaa, joten hän ehdotti, että minä menen tapaamaan häntä hänen kotipaikkakunnalleen (kaupunkiemme välillä kulkee linja-auto, etäisyys on alle 30 minu).
Missä on kosiskelu? Vaivannäkö naisen vuoksi? Piikaako hän etsii, vai palvelijaa? Eikö se ole mies, jonka on nähtävä vaivaa naisen vuoksi?
Onneksi olen antamassa pakkeja hänelle. En halua tavata noin saamatonta/laiskaa miestä.

Puhelimessa supatusta

UpeaMies soittaa minulle joka ilta. Juttelemme miten päivä on mennyt ja ihan oikeasti puhumme ajatuksistamme ja kerromme kokemuksistamme. Se on minulle ihan uutta; en ole koskaan tajunnut, että jotkut miehet ihan oikeasti keskustelevat. Ja kuuntelevat. Olen toki useinkin puhunut eksän kanssa puhelimessa, mutta pidemmät puhelut ovat sisältäneet huomattavan määrän pohdiskelua siitä, pitäisikö terassin kaiteisiin laittaa vielä yksi lautarivi, minne rakennetaan laituri, kannattaisiko ulkolamput vaihtaa, kuinka auton huolto pitää tilata jne. Tämä UpeaMies puhuu ihan erilaisista aiheista. Niistä, joista puhuessani eksä tuhahteli -ja joskus jopa haukotteli liioitellun äänekkäästi.

Hassua on se, että me kaksi kohta viisikymppistä menemme piiloon puhumaan. Jotta lapset eivät kuule. Tulee ihan teini olo. Varovasti otin puheeksi ongelman, että meillä ei ole paikkaa missä rakastella. Lasten vuoksi emme voi mennä kummankaan kotiin. Kovin teinimäistä edelleenkin.

Mietin jopa miniristeilyä. Ehdotuksia otetaan vastaan lukijoilta.

retkeilyä

Neonillan esimerkin innostamana etsin enkelin viestin:

VOIMA

Kun olet täysin seesteinen ja rauhallinen,
olet voimakas. Kukaan ei voi masentaa sinua
tai vaikuttaa sinuun kielteisesti.
Enkeliohjauksesi on löytää hiljaisuus, parantaa vihaisuutesi, puhdistaa tunteesi
ja luottaa omaan arvostelukykyysi.
Omaa henkistä kasvuasi palvelee se
että otat vastuun omasta elämästäsi,
joten seiso omilla jaloillasi ja ole vahva.
Todellinen voima perustuu
sisäiseen vahvuuteen ja luottamukseen.
Osoita voimasi tänään.
Ole seesteinen, voimakas ja luottavainen.

Minä tosiaan tunnen itseni seesteiseksi ja voimakkaaksi juuri nyt. Olin retkellä Sen Miehen kanssa. Hän on puhelias, hyväntuulinen ja mukava. Ja aistillinen.

En olisi kesäkuun lopulla uskonut, että syyskuussa innokkaana odotan uuden suhteen kehittymistä petipuuhiin asti!

Lisäys

Kuten Neonilla kommentissa kirjoitti: toive toteutuu kun yhdessä toivotaan.
Sain tekstarin, jossa mies kiitti illasta ja kertoi haluavansa tavata uudestaan.

Kyllä nyt on mukava mennä nukkumaan :)

Treffit

Olin treffeillä. Mies on mukava, puhelias ja positiivisella tavalla aktiivinen. Voi kunpa hän olisi minusta kiinnostunut, toivon, toivon, toivon....

Ei tunnu missään

Hienosti menee.
Sain kutsun kaveripiirimme syysristeilylle. Olen tosi iloinen siitä, että minua ei ole hylätty <3 . En vielä tiedä osallistunko, mutta jo kutsu lämmittää mieltä.

Olen aloittanut pilates-joogan tänä syksynä. Olen 'aina' ollut urheilullinen, lähinnä olen juossut ja käynyt kuntosalilla. Naisvoimistelussa en halua käydä, sillä siellä on aina pätijöitä. Olen yllättynyt siitä, että pilates-joogassa kukin keskittyy vain ja ainoastaan omaan suoritukseensa.

Pätijöistä täytyy avautua enemmänkin. He vaan ovat yksinkertaisesti ärsyttäviä! Pätijät ovat porukkaa, jotka aloittavat kansanopiston englannin alkeiskurssin, vaikka takana on viisi vuotta kielen opiskelua. Syyksi he selittävät sen, että haluavat kerrata perusasioita. Tunnilla he ovat äänessä hyvin paljon, kyselevät akkusatiivin konjuktiomuotoa epäsuorassa passiivilauseessa. Tai vastaavat joka kysymykseen, kovalla äänellä, jotta jokainen huomaa kuinka paljon parempia he ovat kuin muut. Ja pikkuhiljaa kieltä uutena opiskelevat putoavat, vaimenevat ja lopulta jättäytyvät pois.
Tai he osallistuvat kansanopiston naisvoimisteluun. Jumppasalissa he muodostavat ringin vetäjän ympärille, kovaäänisesti kertovat jazzbalettitunneistaan ja vertailevat kokemuksiaan Musculus-kuntosalin höyryhuoneen piparmintuntuoksuisesta raikasteesta.

Ja seuraavaksi minun pitää mennä peilin eteen. Tiedättehän, että ne piirteet jotka toisissa ärsyttävät, ovat omia piirteitä, joista ei itsessään pidä.

Kävin ensimmäisen eron jälkeen eroseminaarin. Siellä eräs osallistuja sanoi, että tämä on ensimmäinen kurssi, missä hän ei ole kohdannut henkilöä, joka väittäisi olevansa tässä parempi kuin muut.

Lazy viikonloppu

Tapasin perjantaina uusia ystäviä. He ovat aitoja, rohkeita ja ystävällisiä ihmisiä. Aivan erilaisia kuin vanhat ystäväni. Hyvä niin, haluankin muutoksia elämääni. Kävin heidän kanssaan retkellä lauantaina aamupäivällä ja positiivinen yhteys säilyi. Nämä naiset asuvat toisella paikkakunnalla, mutta tapaamme varmasti vielä.

Lopun viikonlopun olen vaan tehnyt kotitöitä ja löhönnyt. Nyt on tosi rentoutunut olo. Kuten viikonlopun jälkeen tuleekin olla!

ystäviä

Lähes painajaismainen työviikko takana, olen joutunut selvittämään sotkuja ihan urakalla.

Tunne-elämän kohdalla tänään menee hienosti. Ja oikeastaan eilenkin oli hyvä päivä. Nyt on sellainen vaihe, että eksä kummittelee mielessä vain harvoin ja silloinkin on tapahtunut jotain mikä muistuttaa hänestä. Toivon olevani vahva sitten kun hän alkaa kokoaikaisesti asua naapurissa. Vielä hän viettää pääosan ajastaan mökillä, mutta varmaan marraskuussa on tilanne toinen.

Olen huomannut, että asiat tulevat mieleen ja tarve käsitellä niitä herää sitten kun olen siihen henkisesti tarpeeksi vahva. Vielä en jaksa ajatella asuntoasiaa. Mietin sitä kuukauden kuluttua. Tai tarpeen vaatiessa.

Olen saanut hankittua uusia ystäviä. Vaelluskaverit ja eräs toinen heterogeenisempi porukka. Minä voisin käydä porukassa vaeltamassa vaikka joka viikonloppu, kutsuja tulee viikoittain. Lupauduin ensi viikonlopuksi ’yhden yön yli’-vaellukselle heistä kahden seuraksi. Ja he ovat oikeasti ystäviä, vaikkakin uusia sellaisia. Sitten tämä toinen porukka, tai oikeastaan kyseessä on seura, johon olen liittynyt. Olen luvannut viettää heidän kanssaan aikaa tänään illalla ja huomenna päivällä. Menemme katsomaan Turun nähtävyyksiä.

Olen muutaman kerran käynyt katsomassa treffi-sivujen tarjontaa. Tiedän fiksuja naisia ja miehiä, jotka ovat löytäneet puolisonsa netistä. Aika hyvältä näyttää ja minusta tuntuu, että voisin vaikka vastata muutamalle miehelle. Mutta en vielä, ensin kunnostetaan pääkoppa.

Perheneuvottelu ja naapurit

Kun näytti siltä, että eksän auto on naapurissa vielä aamullakin, kutsuin lapset perheneuvotteluun. He sanoivat, että eivät ole huomanneet iskän autoa. Kaksi kolmesta lapsesta haluaisi muuttaa pois. Kovin on vaikea päättää mitä tehdä; en halua ongelmia lapsille, mutta talon myynti ja uuden asunnon ostaminenkaan ei houkuttele. Täytyy varmaan jutella tänään illalla uudelleen, kun he ovat saaneet makustella asiaa päivän verran.

Kerroin lapsille, että iskä ei ole ottanut heitä eroa, vain minusta. Ja että voi olla ihan kätevää kun iskä on lähellä. JoopaJoo, ei ole iskä soittanut kuukauteen pojille, tytölle ei kertaakaan. Eikä pyytänyt käymään. Turha minun on yrittää kaunistella eksän käytöstä, lapset ovat fiksuja ja osaavat itse ajatella.

Eksän auto oli siellä pihalla aamullakin. Olen saanut tänään tekstareita ja e-kortteja naapureilta. Tarjoavat tukea ja apua, mitä ikinä tarvitsenkin. Kiitos ihanat naapurit!

Viha

Paskapää-eksä on sitten taas tuolla naapurissa. Luulin jo selvinneeni vihasta, mutta enpä vaan olekaan. Ottaa tosissaan päähän ja mieli niin tekisi mennä muotoilemaan hänen autonsa peltejä. Tai renkaita, piikillä.

Minä en kaipaa häntä, en rakasta, enkä edes tunne häntä kohtaan yhtään lämmintä ajatusta. Haluan niin kovin, että häneenkin sattuu, ainakin yhtä kovin kuin minuun on sattunut. Ja sitä ämmää myös.

Ja sitten tämän kirjoituksen järkevä osa. Kirjoitin kännykkäni notesiin muistiin viisaan ajatuksen, jonka kerran löysin keskustelupalstalta: viha kalvaa eniten vihan kantajaa -se vihan kohde kun ei oikeastaan tunne eikä välttämättä edes tiedä, että joku vihaa häntä -ei ainakaan koko ajan sitä mieti. Siksi ei vihalla ja kaunalla kannata itseä saastuttaa. Menneet on menneitä ja uusi aurinko nousee joka aamu. Siis jatka elämääsi positiivisesti.

Maanantai aamu

On synkkä ja myrskyinen yö. Sunnuntain ja maanantaina välinen yö. Sataa kaatamalla. Kello on 02.20.

*PLING*

Perheen äiti herää. Ihan pirteänä, nukuttuaan 2,5 tuntia.
Kello käy 3 ... 3.30 ... 4 ... 4.30 äiti valvoo aina vaan ... 5 ... 5.30 ... 6 ... 6.30 ... 6.45 äiti nukahtaa... 7.00 herätyskello soittaa. UPEETA!

Uusi työviikko näköjään alkaa silmät punaisina ja karheina, silmänaluset mustana ja kädet täristen. Takuuvarmasti työkaverit luulevat minun juhlineen koko viikonlopun.

Fischer

IIIKKK! Fischerin välissä oli sähkölasku. Avaamaton kuori ja siten maksamatta.

Retkeily

Tein pikavaelluksen Mathildedalin alueella. Mathildedalin järven ympäristö reitteineen oli hyväkuntoinen, hyvin merkitty ja kaunista seutua. Olin suunnitellut, että ensin kierrän järven ja sitten suuntaan pohjoiseen, jossa yövyn laavulla. Alkumatka meni suunnitelmien mukaan, mutta reitti pohjoiseen oli tosi tylsä. Kun olin kulkenut viitisen kilometriä pohjoiseen, totesin parhaiden maisemien olevan järven alueella, joten palasin sinne takaisin. Oli tyyni ja aurinkoinen ilta. Kaunista.

Tällä hetkellä kaikki on hyvin. Edes sen ämmän auton ilmestyminen talon pihalle ei säväyttänyt.

Tunnen, että nyt on aika ottaa askel eteenpäin ja lukea seuraava luku Fischerin Jälleenrakennus-kirjasta. Viimeksi luin kohdan 'viha' ja jäinkin siihen aika pitkäksi aikaa. Seuraava askel on 'irrottautuminen' ja sitten 'itsetunto'.

Aamu on iltaa viisaampi

Olen ollut koko aamun rauhallinen ja tyyni. Eiliset löydöt ovat mielessäni, papereiden joukossa oli muutakin kuin ne kuvat. Tällä hetkellä eksä on minulle yhdentekevä, en tunne vihaa enkä minkäänlaista vetoa häneen.

Sen sijaan tunnen suorastaan sairasta viehtymystä selvittää kuinka pahasti minua on petetty. Sekä ensimmäisen että uuden avioliittomme aikana.

Jotta koko viikonloppu ei mene tämän sairaskertomuksen varjossa, lähden retkeilemään. Pakkaan rinkan, teltan ja makuupussin ja painun metsään. Tulen huomenna päivällä takaisin, minulle luonnossa liikkuminen on parasta nollausta.

Lisää paskaa

Nyt täytyy toden teolla avautua:

Eksä jätti minut ensimmäisen kerran jouluna 1996. Hän viimeiseen asti kielsi toisen naisen olemassaolon, mutta kyllä se tuli julki loppujen lopuksi. Varsinkin kun muutti tämän luokse suoraan minun luotani.

Oltuamme 7 vuotta erossa jouduin isoon leikkauksen ja pyysin eksää kotiin lasten seuraksi. Hän ei halunnut lähetä pois kodistani ja sitkeän kosiskelun jälkeen annoin periksi. Menimme uudelleen naimisiin 1.5 vuoden kuluttua. Eksä kertoi ystävillemme, kuinka hän on ollut tyhmä. Ja kuinka onnellinen hän nyt oli.

Nyt poikien siivotessa autotallia he toivat sisälle kaikki paperit. Avasin yhden mustan jätesäkin, jossa oli kuvia jotka lähetin hänelle 1.eron jälkeen. Katselin kuvia herkistyneenä ja muistoihin vajonneena. Kuvia lapsista, rakentamisprojektistamme ja -yllätys, yllätys- suutelukuvia sen naisen kanssa, jonka vuoksi hän jätti minut ensimmäisen kerran. Kuvat olivat kesältä 1994.

romuja

En sitten jutellut poikien kanssa erikseen kun eksän autoa ei näkynyt sen yhden kerran jälkeen. Tyttö tulee kotiin hyvin myöhään sunnuntai-iltana, joten maanantai on hyvä aika pitää perheneuvottelu. En ole vielä keksinyt miten esitän asian.

Silloin kun eksä tuli ensimmäistä kertaa naapuriin, pihavalot sammutettiin hyvissä ajoin ja kaikki kadun puoleisten ikkunoiden kaihtimet suljettiin. Mahtaa olla upeaa piileskellä naapureilta piilossa, itsekunnioitus on huipussaan tuollaisilla ihmisillä!

Minulla on talon alakerrassa lämmin autotalli, jonne on käynti myös sisäkautta. Tallin lattia on laatoitettu ja siellä on lattialämmitys. Eksä on pitänyt sitä verstaana, eikä siellä ole pidetty autoja satunnaista autoremonttia enempää. Lupasin tallin pojille 'treenikämpäksi'. Kumpikaan ei soita mitään, mutta heillä on tv-pelejä (pleikkarit, wii, nintendo), treenipenkki painotankoineen, nyrkkeilysäkki ja pöytätennispöytä. Kolme viimeistä on säilytetty autotallissa ja käyttö on ollut vähäistä, koska siellä on ollut se verstas. Ja tv-pelien käyttö on ollut rajoitettua, koska ne ovat kiinni olohuoneen telkkarissa. Nyt heillä on mahdollisuus ottaa ne kaikki käyttöön.

Pojat ovet lupauksen jälkeen innolla siivonneet autotallissa. He laittoivat ulos kaksi kuormalavaa ja kantoivat sinne kaiken mitä ei tarvita: puolityhjät maalipurkit, sementtisäkit, laatikot, säkillisen pyyhkeitä ja lakanoita (eksän räteiksi säästämiä) ja vaikka mitä. Autotallissa on myös vanha jääkaappi-pakastin. Eilen illalla he pesivät autotallin lattian ja jääkaapin. Oli muuten ensimmäinen kerta kun näin jääkaappia pestävän painepesurilla :) Tänään he ostivat sohvan ja pari mattoa kierrätyskeskuksesta. Yhteensä 40 euroa.

Illalla he aikovat pestä lattian uudelleen ja järjestellä paikkoja. He ovat piirtäneet paperilla kämppänsä pohjapiirustuksen ja siihen sisustuksen. Sisältä he aikovat viedä television, joka nyt on keskimmäisen huoneessa sekä kaikki tv-pelit. Saa nähdä kelpaako tytön karaoke mukaan!

Kun teimme eropaperit, sanoin eksälle, että hänen pitää viedä myös kaikki romunsa mukanaan. En suostu siihen, että hän vie kaiken käyttökelpoisen ja jättää minulle jätteet hävitettäväksi. Hän lupasi. Aikaa on kulunut kaksi kuukautta, mutta mitään ei ole tapahtunut. Minulla on vieläkin hänen autonsa talvirenkaat, Kubotan puskulevy ja joku muu lisävaruste, ja sitten ne romut. Laitoin tänään eksälle viestin, jossa muistutin lupauksesta ja pyysin häntä hakemaan kaiken ensi viikolla. Ei vastausta.

Minua välillä ottaa päähän kun olen tällainen nössö: en osaa tulitta täydeltä laidalta ja antaa eksälle takaisin. Olen vaan hienotunteinen ja yritän ajaa asioita fiksusti eteenpäin. Jopa tällaisen kohtelun jälkeen! Paskamaisempaa temppua on vaikea keksiä, kummaltakaan eksältä.

Eksä ja se ämmä palakoon helvetin tulessa, langetan maailman kiroukset heille ja tulkoon huono onni heidän osakseen.

Siitä saivat!

Eksä

Minulla on juuri nyt ensimmäistä kertaa koko aikana sellainen olo, että en enää jaksa. Haluaisin lyödä hanskat tiskiin.

Edellisen työnantajayritykseni toimitusjohtaja sanoi 'aina', että vahvin minun henkilööni liittyvä piirre on se, että 'et jää tuleen makaamaan'. Sille ominaisuudelle olisi nyt käyttöä.

Minun on vaan kaikin voimin keskityttävä elämään omaa elämääni. Lapsista olen huolissani, täytyy jutella heidän kanssaan ihan kunnolla ja kysyä miten he jaksavat. Ikävä että tyttö on juuri nyt matkalla, olisi hyvä saada puhuttua mahdollisimman pian. Ehkä otankin pojat ensin 'puhutteluun', niin he saavat välineitä millä kohdata tämä tilanne. Kun se jatkuu tänään, huomenna, ylihuomenna, ....

Eksä

Tänään tuli sitten viesti, että eksä muuttaa tuohon naapuriin, tien toiselle puolelle. Ensin raivopäissäni etsin kaikki paikkakunnan myytävien talojen ja rivitalojen ilmoitukset. Katselin tovin pohjaratkaisuja ja totesin, että tässä elämäntilanteessa tämä talo kaikesta huolimatta on meille paras.

Täytyy odottaa ensi viikkoon, että tyttö on palannut matkaltaan ja tehdä uusi action plan. Isä ei ole ollut lapsiin missään yhteydessä lähtönsä jälkeen. Kumpikin poika on muutaman kerran soittanut hänelle, tyttö ei kertaakaan. En ole vielä kertonut pojillekaan, kerron sen sitten kun kaikki ovat paikalla ja saamme purettua asian saman tien.

Voi paska ja kaikki muut kirosanat!

Työmatkalla

Tein päivän mittaisen työmatkan. Minulla olisi ollut mahdollisuus ja jopa tarve jäädä yöksi, mutta en halua asua hotellissa yhtään enempää kuin on pakko. Nyt vaan haluan olla kotikolossani.

Ajomatka oli pitkä ja minulla oli aikaa ajatella. Kumma juttu, että tällä hetkellä en ole surullinen, tai edes pahoillani, erosta. En kaipaa eksää, enkä eksystävää. Tänään he ovat olleet minulle yhdentekeviä, I don't care.

Mukavaa on se, että olen löytänyt uusia samanhenkisiä ystäviä itselleni. Me olemme tavanneet netissä ja nykyään osallistun erään harrastuksen 'naiset 40+ klubin' toimintaan. Olen jo kerran päässyt osallistumaan erääseen tilaisuuteen, jossa tapasin näitä hengenheimolaisiani. Tapaamme taas tulevana viikonloppuna. Tuskin maltan odottaa!

Hyvä päivä

Tapasin exmiehen eläkkeelle jääneen työkaverin eilen kaupassa. Hän jäi juttelemaan ja kysyi, mitä eksälle kuuluu. Minä kerroin, että olemme eronneet. Hän vastasi 'YYY onkin aina ollut kovin villi'. Vastauksesta kuuli, että hän tiesi heti, miksi olemme eronneet. Ja vastauksesta voin myös päätellä, että XXX ei suinkaan ollut ensimmäinen suhde.

Eilen illalla aloin muistaa niitä avioliittomme huonoja puolia ja mieleeni palasi se, kuinka usein olin harmissani siitä, kun mies juo paljon. Ja kuinka usein häpesin miehen pukeutumista, partaisuutta ja käytöstapojen puutetta. Nukkumaan mennessäni olin varsin tyytyväinen olotilaani.

Työasioita

Viihdyn työpaikallani ja pidän työstäni sekä työkavereistani. Nyt olen saanut erään suuren projektin vetääkseni. Jotta selviän siitä sovitussa ajassa, joudun tekemään paljon työtä ja matkustamaan melko paljon.

Paljon työtä on minulle hyvä asia: eipä juuri tule työpaikalla ajateltua parisuhdeasioita kun työn tekeminen vaatii herpaantumatonta keskittymistä. Lounastauon aikana voin blogata hieman :)

Eilen illalla surffailin ja löysin elämänohjeita. Taas kerran. Tässä pari juttua, mistä pidin: http://www.lyved.com/body_soul/5-easy-pieces-to-piecing-together-your-purpose-in-life/ ja http://www.lyved.com/life/15-things-to-think-about-everyday/

PS. En tiedä miksi linkit eivät toimi. Ne täytyy copypastettaa otsikkoriville?

Ero-opas ja mielen nostatusta

Olen lukenut Fischerin jälleenrakennus-kirjaa. Olen yrittänyt lukea sitä edistymiseni mukaan. Nyt olen viha-kuutiossa. Olen aika malttamaton toipumiseni suhteen, enkä jaksaisi odottaa ajan kulumista. Suunnittelen lukevani alun uudelleen ja toivon huomaavani kohtia, joita en ensi lukemalla huomannut. Ehkäpä asioiden perusteellinen läpikäynti auttaa. Siihen asti tyydyn tamppaamaan mattojani. Yksi on jo melkein loimilangoiksi hakattu :)

Menin tänään harrastukseeni erään ystäväni kyydissä. Hän ei ollut kuullut erostamme ja kysyi, mitä YYYY:lle (nyk. eksä) kuuluu. Kerroin mitä on tapahtunut ja hän (eronnut 10 v sitten) kysyi, enkö tunne suunnatonta vihaa ja raivoa. Oli helpottavaa tunnustaa, että KYLLÄ, voisin vaikkapa katkaista kaulan. Kummaltakin. Eroa kokemattomien kuullen en voi kertoa mitä ajattelen, he eivät ymmärrä.

Mielialaani nostaakseni -ja kenties tuupatakseni itseäni eteenpäin- varasin itselleni viikon matkan Kyprokselle. Minä en olekaan ennen ollut Välimeren maassa. Matkaan liittyy erään tunnetun suomalaisen pitämä kurssi. Olen kuullut kurssin vetäjää ennenkin ja pidän paljon hänen luennoistaan. Nyt olen ihan innoissani: koko viikko verbaalista, älykästä ilotulitusta. Jos siellä ei tokene, ei sitten millään!

kavereista

Juhlat ovat onnellisesti ohi ja hauskaa oli. Paikalla oli suuri määrä nuoria ja täytyy todeta, että kyllä nuoret ihmiset ovat raikkaita, iloisia ja niin ihania!

Vaikuttaa siltä, että juhlijan äidin reaktio (josta kerroin edellisessä postauksessa) oli vain hämmennystä uuteen tilanteeseen. Olin tervetullut ja kun porukassa suunniteltiin tulevia juhlia, kävi selväksi, että minut on kutsuttu.

Olisikin ollut liian kova isku menettää mies ja ystävät samalla kertaa.

Ystävistä

Me kaikki kolmiodraaman jäsentä olemme samasta kaveriporukasta.

Erään porukkaamme kuuluvan perheen nuori juhlii tänään valmistumistaan. Meidät kaikki on kutsuttu. Kävin viime viikolla kysymässä, onko tuo ämmä ilmoittautunut. Ei ollut, ainakaan silloin. Valmistuneen nuoren äiti sanoi, että jos XXX tulee juhliin, hän ilmoittaa minulle niin minä voin tulla vaikka sunnuntaina kahville. Voi paskaa! Jos minä en ole tervetullut ystäväporukkamme illanistujaisiin, en todellakaan mene kahville rääppiäisiin. Sitten saa juhlat ja lahjat olla. Aika tavalla vituttaa tälläkin hetkellä, melkein haluaisin jättää menemättä. Ja olla ikinä ottamatta yhteyttä tähän perheeseen.

Porukassamme on monta pariskuntaa, jotka ovat pohjalaisittain suoraselkäisiä, eivätkä hyväksy pettämistä. Heidän mielestään pitää erota jos suhteessa on paha olla. Ja vasta sitten haetaan uusi love. Vain ja ainoastaan näiden ihmisten vuoksi menen tänään. Ja tietenkin suloista suloisemman ammattiin valmistuneen nuoren vuoksi.

Viha

Vihaan exmiestäni. Hän on epäluotettava paskapää, joka on menettänyt elämänhallintansa. Näin oli jo avioliittomme aikana, mutta pidin häntä pystyssä. Välillä sananmukaisesti.

Vihaan exystävääni. Hän on kieroileva ämmä, joka on vaihtanut asemansa arvostetun ja rakastetun miehen leskestä asuinalueemme hutsuksi.

Sopivat toisilleen.

Pääkoppa

Kuten aiemmin kirjoitin, käryämisen jälkeen käännyin kannoillani, hyppäsin autoon ja ajoin pois. Olin shokissa enkä itkenyt. Ajettuani kymmenen kilometriä pysäytin auton tien varteen. Nousin ulos, otin sormukset ja viskasin ne metsään. Sitten jatkoin ajamista.

Kotiin tultuani join pari lasia valkkaria ja menin nukkumaan. Sain nukuttua, ihme kyllä!

Aamulla laitoin viestin miehelle, että hakee tavaransa kotoa ja tuo tullessaan minun tavarani mökiltä. Ja että ex-ystäväni ei tarvitse tervehtiä minua tavatessamme. Mies vastasi ajattelevansa hukuttautumista, mutta en vastannut siihen viestiin. Hän kävi hakemassa kassillisen vaatteita, pyysi saada jäädä yöksi ja halusi keskustella. Minä en antanut jäädä yöksi, mutta lupasin keskustella myöhemmin.

Mielessäni myllersi epäusko. Tiesin, että ero on otettava, mutta en halunnut hyväksyä sitä. Vaikka yhdessäolomme oli paljon tottumusta, olin sitoutunut mieheeni ja rakastin häntä. Meillä oli paljon yhteistä ja olin kuvitellut jonkinlaista sielunkumppanuutta meidän välillemme. Tässä vaiheessa täytyy todeta, että minulla on kovin vilkas mielikuvitus :)

Tottumuksen voimalla jatkoin päivärutiineitani ja kävin työssä. Koin kovaa ikävää miestäni kohtaan. Usein olin puhelin kädessä aikomuksenani soittaa hänelle ja kertoa jostain sattumuksesta, kuten ennenkin. Mietin mahdollisuuksia palata yhteen. Mietin eron toteuttamista. Itkin vähän, olin hyvin alakuloinen. En osannut nähdä tulevaisuutta, en suunnitellut huomista. Tein hurjasti kotitöitä, siivosin, pesin ikkunat haravoin pihaa. Ajattelin ja hengitin.

Vähitellen huomasi, että ajattelen tapahtunutta aina vaan harvemmin. Harvemmin tarkoittaa 15-20 kertaa päivässä, ensi alkuun en pystynyt ajattelemaan mitään muuta.

Luin iltaisin netistä eroblogeja, ostin pari opasta kirjakaupasta, osallistuin keskustelupalstojen pohdintoihin. Yritin parhaani mukaan käsitellä asiaa mielessäni. En niinkään yrittänyt löytää syitä tapahtuneelle (millä minä tiedän millä mies oikeutti tuon itselleen?), vaan yritin tunnistaa ja käsitellä omia tunteitani ja ajatuksiani. Päätin oppia tuntemaan itseni ja aktiivisesti mietin millainen minä olen. Sillä tiellä minä olen vieläkin, opettelen tuntemaan itseni. Joitakin asioita on jo selvinnyt, paljon on vielä kesken.

Elatusmaksut

Olin tehnyt eropaperit valmiiksi. Olin myös laskeskellut paljonko lapsiin kuluu rahaa vuodessa. Pidän kirjaa tuloista ja menoista, joten pystyn laskemaan kulutuksen hyvin tarkkaan. Vanhemmat lapset ovat saaneet 18-v lahjaksi ajokortin ja auton. Nuorin täyttää 18 v hyvin pian, joten rahanmenoa on tiedossa.

Kaikki lapset asuvat kotona. Kaksi nuorinta ovat lukiolaisia ja vanhin pitää välivuotta korkeakoulusta. Olen luvannut joka lapselle, että luonani on aina ilmainen bed&breakfast. Muut omat suorat kulut (vaatteet, harrastukset jne) pitää maksaa itse.

Lukiolaisen kulut ovat huikeat 450 €/kk/lapsi. Olen suhteellisen hyvätuloinen, kuten mieskin. Mies vaan ei osaa käsitellä rahaa + polttaa 2 askia päivässä + juo paljon + ajaa pitkää työmatkaa. En halua hänen katkeroituvan, koska hän saattaisi kohdistaa katkeruutensa lapsiin. Siksi pyysin 130 €/lapsi/kk maksettuna lapsen omalle tilille. Ja puolet nuorimman ajokortin todellisista kustannuksista.

Eropapereiden allekirjoitustilaisuudessa mies sanoi, että ehdottamani summa on OK, mutta hän ei maksa kesäkuukausilta. Koska koin tämän epäreiluksi, annoin paperit miehelle mukaan ja sovimme uudesta tapaamisesta. Kuukauden kuluttua hän allekirjoitti ilman jupinoita, oli varmaan kysynyt neuvoa eronneilta kavereiltaan? Ensimmäinen erä näkyy maksetun ajallaan.

Eron alkua

Kun eksäni ja ex-ystäväni jäivät kiinni, tunsin syvää epäuskoa. Käännyin kannoiltani ja lähdin kotiin, tunsin syvää voimattomuutta. Ajaessani kotiin päin luulin kuvitelleeni kaiken, että he ovat vain ystäviä ja minun mielikuvitukseni sai minut näkemään jotain sellaista, mitä ei tapahtunut.

Seuraavien päivien aikana takerruin toivon murusiin: mies vakuutti, että heidän suhde on ohi, nainen puolestaan väitti että mitään suhdetta ei ole ollutkaan. Yritin saada itseni uskomaan heitä. Tiesin kuitenkin sisimmässäni, että suhde se oli, katala petos.

Viikon kuluttua tapasin miehen. Olin kutsunut hänet kotiin tekemään eropaperit. Hän oli laihtunut, partainen ja surullisen oloinen. Vakuutti minun olevan hänen elämänsä nainen. Minä olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Mies ei ole koskaan osannut lukea ihmisiä, vaan uskoo mitä näkee: jos olen hymyilevä, hän olettaa minun olevan onnellinen. Ja olen päättänyt kostaa pärjäämällä, joten olin rauhallinen, ystävällinen ja hymyilevä. Siitäs sai!

Murhetta kerrakseen

Olipa kaikkien aikojen kesä!

Juhannus sujui suunnitelmien mukaan. Mies oli töissä juhannuksen ajan. Sunnuntaina miehellä alkoi vapaapäivät. Hän meni -tietenkin- mökille. Minä olin ottanut urakakseni olohuoneen maton pesun ja hieman ihmettelin miehen kiirettä, hän kun ei ehtinyt avukseni nostamaan painavaa mattoa kuivumaan. Hyppäsi vaan autoon ja kehotti odottamaan poikien kotiin tuloa, he saisivat auttaa minua.

En saanut mieheen yhteyttä enää puolen päivän jälkeen. Aloin hermostua, hänellä on tapana nollata työ kovimman kautta. Kun hän ei vielä iltayhdeksältä vastannut, lähdin 'pelastamaan' hänet: ei ole muuta mahdollisuutta kuin että hän makaa tajuttomana jossakin, tai hukkuneena.

Pääsin perille ja mitä näinkään: mieheni seurana oli hyvä ystäväni viettämässä lemmekästä iltaa.

Nyt on eropaperit tehty ja harkinta-aika on alkanut. Onneksi meillä oli avioehto, niin ei tarvitse tapella omaisuudesta. Lasten elatuksesta on tehty sopimus.

Juhannus

Tulossa on yksinäinen juhannus. Lapset ovat kavereittensa kanssa mökeillä, mies on töissä ja minä kotona. Koska en jaksa löhötä koko aikaa, olen suunnitellut tehtävälistan itselleni:

- ikkunoiden pesu, ei kuitenkaan aattona
- kuntoilua, aloitan uudelleen intervallijuoksun. Onneksi taukoa on tullut vain reilu kuukausi
- lauantaina menen penkomaan alennusmyyntiin
- sunnuntaina leivon raparperipiirakan

Eiköhän näillä eväillä yksi juhannus saada vietettyä!

Mökillä

Mieheni on ollut mökillä jo pari päivää ja liityin hänen seuraansa alkuillasta. Mies oli ostanut pullon punaviiniä sekä hyvää lihaa ja maissintähkiä grillattavaksi. Sauna ja kylpytynnyri ovat lämpenemässä. Kylpytynnyrin hankimme kevättalvella. Olemme pitkään harkinneet sen ostamista ja päädyimme hankkimaan 6 hengen lämpökäsitellyn tynnyrin ulkopuolisella tulipesällä. Minulla on tekeillä kivetys: ladon luonnonkiviä metrin verran tynnyrin ympärille. Se on mukavaa ja rentouttavaa puuhaa.

Suomalaiset ja japanilaiset taitavat olla kansoina jossain määrin samanlaisia. Olemme omineet paljon japanilaisia juttuja, kuten karaoke, kylpytynnyri ja sushi. Mikä mahtaa olla seuraava villitys, jonka omimme Japanista?

In the beginning...

Olen koko viikon kestävällä työmatkalla. Paikalliset kollegani ovat kiitettävästi suunnitelleet minulle aktiviteettia illoiksi. Tänään on ensimmäinen ilta, jonka vietän hotellissa. Juuri sopiva aika aloittaa bloggaaminen.

Eilen illan ohjelmana oli ensin päivällinen pursiseuralla. Oli mukava nautiskella katkarapupataa ja paahtoleipää pursiseuran terassilla auringon paistaessa taivaan rannalla. Tapasimme pursiseuralla kaksi paikallista miljonääriä, joista toinen halusi tarjota viinin päivällisellemme. Hänellä itsellään oli kiire, joten tarjoilija toi viinin pöytäämme ja toivottelimme avokätiselle herralle hyvät illan jatkot. Päivällisen jälkeen menimme jatkoille karaokeravintolaan, jossa seurasimme jalkapallo-ottelua isosta televisioruudusta. Harmi että Suomi hävisi.

Asun paljon hotellissa. Minun tapanani on purkaa laukku järjestämällä vaatteet kaappeihin, kauneudenhoitovälineet vessan peilipöydälle ja jättää kirja yöpöydälle. Yritän saada huoneen tuntumaan kodilta, en kylläkään (ainakaan vielä) tuo mukanani valokuvia tai koriste-esineitä. Silti olo on jotenkin saamaton ja toimeton kun ei ole arkisia askareita tehtävänä. Onko koti sittenkin vain se tuntemus, joka tulee rutiinien hoitamisesta: siivoamisesta, ruuan laitosta, tiskaamisesta ja pyykin pesusta. Miksi kotona laiskottelusta ei tule tyhjää oloa kuten hotellissa?